— Sitä ruokalepoa meidän ei pitänyt ruveta ottamaan!
Mutta Villperi, joka vielä oli sen mielialan vallassa, jolloin nyrkit hänen niskassaan paukkuivat, vastasi murahtaen:
— Eikä pitänyt liikoja sitä vettäkään rommiin panna!
Turkkunen ymmärsi yskän, vaan ei ollut huomaavinaankaan, virkkoi vain:
— No, sitä älä sure, että vielä hiukan astiain pohjalla hilkkasee. Kyllä me se jäännös tällä kotimatkalla myödään, kaikki myödään loppuun ja ihan täydestä rommista!
Ja taas hölkkäsivät hevoset hyvää vauhtia eteenpäin Raahen kaupunkia kohti.