— Niin olkoon! Polttakaamme laivat takaamme pois, ja sitten pelottomasti eteenpäin Jumalan avulla!
Kauan siinä ystävykset keskustelivat köyhän ruokapöydän ympärillä ja vahvistunein mielin, yhä varmistuneina päätöksessään, tekivät vieraat vihdoin hämärissä lähtöä Särkilahden talosta. Pietari tahtoi saattaa heitä kappaleen matkaa, mutta muisti samassa yhäkin keskeneräisenä olevan kirjeensä. Silloin hän tarttui hanhensulkaan, virkahtaen:
— Odottakaahan, lopetan kirjeeni Martti-tohtorille ja vien sen samalla Lyypekkiin huomenna lähtevään laivaan. Pitäähän entisen Martti-munkin toki heti saada tieto entisten oppilaidensa, Mikko-priorin ja Silta-kanungin, tulossa olevasta avioliitosta, vaikka asia Turussa vielä pidettäneekin salassa… Kas niin, nyt se on paperille pantu! 324
XVII. KURKI-PIISPAN HAAMU.
Myöhäinen syksy oli käsissä, mutta keväisen kirkas ja tyyni oli merenpinta eräänä aamupäivänä, jolloin Pietari Särkilahti pienessä soutuvenheessä kulki Piikkiön salmen yli Kuusiston saareen. Salmentakaiselta rannalta kuumotti vanha piispanlinna korkeana ja harmajana, taustanaan kellastuva, keskipäivän valossa helakoiva lehto. Keväisen lämpimästi paahteli päivä venheen perässä istuvan papin soikeiksi solahtaneita hartioita, ja vahva meren tuoksu uuvutti kapearintaista miestä. Siksi lepäili hän mela kädessä rentonaan venheen perässä, vain harvakseen puhutellen vanhaa kalastajaa, jonka hän mantereelta oli saanut saattajakseen.
— Aivan autionako siis on koko tuo suuri linna, kyseli hän. — Eikö elävää sielua asu noissa jyhkeissä rakennuksissa?
— Kukapa siellä ottaisi asuakseen, murahti ukko.
— Miksei vaikka vouti, — olihan siellä ennen ylhäisetkin eläjät.
— Ennen oli. Se aika olikin toinen, toinen meillekin, köyhille ihmisille. Nyt siellä mitkä lie omat asukkaansa…
Ukon välttelevät vastaukset saivat Pietarin uteliaaksi, — hän muisti nyt kuulleensa kerrottavan, että vanhassa piispanlinnassa kummittelee. Senjälkeen kun tanskalaiset karkoitettiin Kuusiston linnasta, — jolloin he antautumisensa merkiksi nostivat hatun lipputangon nenään — ei Ruotsin hallitus enää ollut tätä linnaa luovuttanut kirkollisille viranomaisille. Siten ei electus Erik Sveninpoika ollut koskaan käynytkään tässä edeltäjänsä uljaassa asunnossa, jonka juutit olivatkin puhtaaksi ryöstäneet. Jonkun aikaa oli siellä pidetty Kustaa Vaasan sotaväkeä tanskalaisten uudistuvain hyökkäysten varalta, mutta kun sitä väkeä oli vähän ja se kaikki tarvittiin Turun linnassa, olivat Kuusiston varustukset pian siirretyt Aurajoen suuhun. Siitä pitäen oli vanha piispanlinna ollut kylmillä — hylätty suuruus! Ja kummitusjutut olivat lähteneet liikkeelle, henget ja haltijat olivat majoittuneet vanhaan piispainkotiin.