— Tee se jos tahdot, myönsi Pietari. — Luther kuitenkin sanoo, että valat, jotka ovat vasten ihmisluontoa, eivät ole sitovia, koska niitä kuitenkaan ei pidetä…
— Tahdon toimia täysin avonaisesti, vastasi Mikko vakavana, — ja tähän kaikkeen kuluu tietenkin vielä joku aika.
— Mutta sitten!
— Sitten hämmästytetään Turku, huudahti Silta hänelle harvinaisella reippaudella.
— Juuri niin, totesi Pietari. — Kirkossa julistetaan aviokuulutus, joka ei jää keneltäkään kuulematta.
— Mutta missä kirkossa? kysyi Silta taas epävarmana. — Voisitko
Pietari tehdä sen Taivassalossa?
— Jotta asia herättäisi vähemmin "pahennusta", kuten paavilliset sanovat, — en voi! Kyllä sinut tunnen, vanhan arkailijan; mutta ei, veikkoseni! Nyt ei ruveta piilosille. Toisen kerran saatte tulla vieraikseni Taivassaloon, mutta julkisesti Turun tuomiokirkossa on kuulutus ja vihkiminen tapahtuva koko kansan kuullen ja nähden. Vieläkin Silta epäröi:
— Siitä tulee suuri rymy ja taistelu…!
— Juuri sitä tarvitsemme, taistelua, joka tapahtuu vakaumuksen voimalla ja jonka kansa voi nähdä ja tajuta!
Säkenet, jotka Pietarin silmistä sinkoilivat, tapasivat toisia Mikon mustain silmäin kauniissa hehkussa. Tämä lisäsi varmana: