Pietarin mieli oli iloinen: Noin ne aukenevat ja selviävät elämänsolmut yksi toisensa perästä. Mutta samassa hän näki vielä suuremman riemun Sillan silmissä, kun tämä Mikon puheeseen puuttui:
— Ja samalla katkaisit minunkin solmuni, siitä sinua ikäni kiitän!
Yksin ei Silta olisi siihen ratkaisuun koskaan päässyt. Mutta muuatta viikkoa senjälkeen, kun he Mikon kanssa yhdessä olivat haavikalastajia katselleet, olivat he taas eräänä iltana tavanneet toisensa harhailemasta. He olivat silloin kertoneet toisilleen sydäntensä huolet ja, kauan vielä yhdessä hapuiltuaan olivat he lopuksi päätöksen tehneet. Nyt he olivat tulleet kertomaan Pietarille, ennenkuin kenellekään muulle, nuo elämänsä ratkaisevat askelet. Mikko pani kätensä ristiin ja kysyi:
— Mitä siis nyt sanot, Pietari?
Mutta Pietari ei heille voinut heti sanoa mitään. Hän meni lieden edessä tavallista punakampana häärivän vaimonsa luo — naisen korva ei ollut voinut sellaisia uutisia olla kuuntelematta —, tarttui tätä hellästi olkapäistä ja veti hänet vieraittensa viereen.
— Kuulehan, Margareeta, sinä saat pian kohtalotovereita, kohta et ole enää ainoa vihitty papin vaimo Turussa. Sitä uutista on meidän juhlittava: Tuo silavaa pöytään, — eilen, torstaina, söimme kalaa — ja täytä kellarista se suurempi olutsarkka, — me juomme nyt kihlattujen ystäväimme maljan!
Usein oli Pietari, huolimatta siitä, että hänellä Turussa kylläkin oli ystäviä, tuntenut olevansa yksin. Toiset olivat jääneet, varsinkin oppia elämäänsä soveltaessaan, puolitiehen taikka palanneet kulkemaan vanhoja, tasaisempia latuja. Siksi nyt Sillan ja Mikon rohkea päätös ei merkinnyt hänelle ainoastaan aatteen voittoa eikä vain uutta lovea vanhoihin käsityksiin, vaan aivan henkilökohtaistakin lohdutusta ja apua. Juuri tällaista esimerkin opetusta tarvittiin, — nyt oli hänellä varmat työnsä jatkajat, jos hän kesken kaatuisikin pois.
Mutta näistä mielialoistaan ei hän ääneensä puhunut. Sen sijaan ryhtyi hän, tuon vaatimattoman aterian varrella, heti suunnittelemaan, miten ystävysten tekemä päätös olisi käytännössä toteutettava. Väsymyksen piirre hänen suupielestään oli taas kokonaan poissa, hän oli jälleen vilkas ja reipas kuin nuorukainen.
— Ensi töiksesi on sinun, Mikko, nyt totuttauduttava siihen ajatukseen, että todella luovut luostarista pois. Sitten teet sen ihmisille tunnetuksi, ilmaisten perusteesi niin, että sen kaikki ymmärtävät.
— Sen oivallan, vastasi Mikko, joka jo tätä asiaa näkyi paljon miettineen. — Tahdon puhua siitä ensiksi suoraan ja rehellisesti dominikaanien päävikarion, mestari Skytten kanssa, ja matkustan pian sitä varten Sigtuunaan purkamaan veljesvalani.