V. Hyvä mies.
Niinkuin kaikilla muilla ihmiselämän aloilla, niin löytyy sotaväessäkin miehiä hyviä ja huonoja, eteviä ja hylkyjä, — sotaväessä varmaankin suuremmassa määrässä kuin missään muualla, koska siellä kaikki edistyminen ja eteväksi pääseminen riippuu yksinomaan pakon ja kunnianhimon vaikuttimista, eikä mistään muusta. Toiset joutuvat siellä seisomaan vuohina oikealla, toiset lampaina vasemmalla, ja se on ainoastaan päällikköjen yksityinen mieltymys ja mieliteko, joka määrää kummalleko puolelle siinä joutuu asetetuksi. Lampaita löytyy aina runsas valikoima — minunkin muistossani sotamiesajoilta on niitä useita erilaisia näytteitä, — vuohet sitävastoin ovat kaikki enemmän samanlaisia, yhden kaavan mallisia. Tässä pyydän nyt saada esittää oikean loistokappaleen vuohista, ihan täydellisen, lihavan, paksu villaisen, mehevän ja makean vuohen.
Hänen nimensä oli Olli Komonen, ensimäinen mies ja sivustamies kolmannessa plutoonassa. Hän lienee ollut jotenkin pitemmältä taholta herrassekalia, koska hän, vaikka talonpoikaismies olikin, kulki patiinikengissä ja siviilipuvussaan käytti kankeata kaulusta ja kirjavaa rinnustinta. Samasta syystäkö hänellä lienee ollut harvinaisen suuri määrä kunnianhimoa, sillä jo ensi päivänä harjoituskentällä huomasi hän, että tässä on jotain voitettavana, tässä voipi niittää etevänkin nimen. Ja hän rupesi sitä niittämään. Teki temppuja, marssi marsseja loistavammin kuin kukaan muu joukossaan; hän osasi tehdä ne kaikkein loistavimmin juuri silloin, kun joku esimies oli katsomassa, ja pääsi siten hetikohta, jo ennenkuin tarkempaa jakoa voitiinkaan tehdä, luetuksi vuohien puolelle. Ja täällä hän sittemmin tiesikin pysyä, ja nauttia kaikkia niitä etuisuuksia, kiitoksia ja helpotuksia, mitä tämä hänen asemansa tuotti, nauttia niitä kaikella sillä arvokkaisuudella ja huomattavaisuudella, mikä oli hänelle omituista ja luontaista.
— Katsokaa te kuinka Komonen tekee, sanottiin usein, tai: tehkää te niin kuin Komonen! Asetettiinpa hän toisinaan ihan rivin eteenkin malliksi taistelemaan kivääritaistelua taikka tekemään ampuma-asentoja, ja silloin hän, suu autuaassa hymyssä ja pää lengosti pystössä, näytti mihin hän pystyi, kehahti sitten että "eihän tämä mitä vaikeata ole", teki "napletsoon" päällikölleen ja astui niin takaisin kunniapaikalleen rivin sivustalle.
— Siinä se on hyvä mies, kehuivat päälliköt. Jos te kaikki noin tekisitte, mutta mitäs te härät…
Komonen asettui silloin arvokkaaseen "voina" asentoon katsomaan kuinka muita "huonoja miehiä" opetettiin, kuinka heitä komennettiin uudelleen, nimitettiin yhä pontevammilla ja karmivammilla nimityksillä, kuinka heille karjuttiin, kuinka uhattiin, kuinka kirottiin… Ylenkatseellisesti silmäili hän noita kehnoja, kunnes halveksivasti käänsi katseensa pois.
— Ei noista näy tulevan tolkkua, virkkoi hän ääneensä, ja vaikka ääneen puhuminen rivissä oli meiltä kovasti kielletty, ei Komosta siitä koskaan muistutettu. Hänhän oli "hyvä mies".
Usein tapahtui illoilla, että kun paremmat miehet määräaikana tuotiin harjoituskentältä pois, jätettiin huonompia joukko — suurempi tai pienempi — vielä hetkeksi hikoilemaan ja oppimaan sitä, mikä heihin ei ollut ajoissa pystynyt. Silloin seisoi Komonen mielellään portilla ja katseli voitonriemuisena, kuinka nuo raukat rääkkäysivät ja väsyneinä tekivät temppunsa vielä entistä huonommin. "Hyvää se tekee noille paksupäille", lausui hän kehahtaen, "siinäpä jäsenet liukastuvat ja pää selkiää". Jos silloin joku uskalsi virkahtaa, että "mitähän jos kerran jättäisivät Komosenkin sinne juoksemaan", vilkasi hän halveksuen olkansa takaa puhujaa ja lausui tavattomalla varmuudella: "sepä ei jää".
Mutta harvoin uskalsi joku tuonkaan verran hypätä Komosen nokalle. Kerran kun kuulin hänen kasarmissa mahtailevan muutamille kovapäille, joille muun rääkkäyksen lisäksi vielä oli määrätty rangaistukseksi ylimääräisiä työvuoroja, etteivät suinkaan koskaan saisi tilaisuutta leväyttää jäseniään, huomautin hänelle, että joutavahan noita raukkoja vielä on härnätä ja pistellä, eihän noilla ilmankaan ole kovin iloista olo. Mutta sitä minun ei olisi pitänyt tehdä: hän seisoi siksi varmalla pohjalla, että häntä ei tarvinneet tulla komentelemaan kaikenlaiset, joilla ei ollut sananvaltaa enemmän kun hänellä itsellään, hän tiesi minkä teki ja sanoi ja oli siksi hyvissä väleissä päällikköjenkin kanssa…
Hyvissä väleissä hän oli, se oli totta, ja tiesi ylläpitää tätä väliään johdonmukaisesti. Hän osasi pistää tupakan ja tarjota päälliköllekin silloin, milloin hetki oli sopiva, ja keskustelussa sattuivat hänen sanansa aina niin, että ne hykäyttivät esimiestä. Hairahtumaton hän ei ollut rivissä eikä ampumapaikalla, ja toiset sanoivat hänen sisäharjoituksissa väliin vastanneen hyvinkin typerästi ja tietämättömästi. Mutta ne viat pyyhkäistiin pois jäniksenkäpälällä, — ei pantu naurunalaiseksi kuten muita, — sillä Komonenhan oli "paraita miehiä koko komppaniassa", kuten usein sanottiin.