— Vaikka lie, vaan eipähän näkynyt.
— Ja se ukko se näkyisi jos tulisi, selitti eräs torvensoittaja, joka oli ennenkin nähnyt paroonin.
Uskoa se täytyi. Eikä muuta kuin ala riisua päältä mustia virkanuttuja ja puhtaita housuja, ja vanhat liankarvaiset päälle. Ja ennenkuin torvi soi illallispuurolle, olivat juhlavaatteet taas ladotut varushuoneen lavitsoille ja arkitamineissaan tallustivat miehet pettyneinä ja nyrpeänenäsinä pihalle, ja tuumailivat, että olipa sekin koko trivooka. Mutta tunnin se helpotti iltaharjotuksista…
Iltahuuto pidettiin ja miehet laittausivat makuulleen ja juttelivat riisuessaan päivän tapahtumasta. Nyt se parooni ei enää tule tällä muutolla, päättelivät he. Viimeiset tupakoitsijat keräysivät pihalta kasarmiin, äänettömyys vallitsi pian yli lepäävien tilojen, ei kuulunut muuta kuin lähetin tasaista astuntaa ovensuusta.
Silloin vääntäypi yhtäkkiä yön pimeästä musta, paksu varjo, työntyy ovesta sisään, toinen hoikempi perässä. Alkaa kuulua sipsutusta ja supatusta, päivystäjät ja muut aliupseerit juoksevat varpaillaan ja kuin sähkövirta kulkee tieto läpi nukkuvien rivien, ala- ja ylärivien: parooni on kasarmissa. Päät kohoavat peittojen alta, katsotaan, kurkistellaan: siinäpähän se nyt on, onpa hitto soi, onpa miestä kappaleen verran. Ka, nyt se lähtee tulemaan, katselee vuoteita, lukee nimiä ja numeroita, puhuu ruotsia… Päivystäjä kulkee lyhty kädessä edellä. Miehet ovat nukkuvinaan; joku todella nukkunut herää äkkiä, kavahtaa säikähtyneenä istualleen, tuijottaa, ei tiedä onko se unta vai tottako se on…
Jo tulee kapteenikin, astuu paroonin luo niin että kilistimet kalskaa, sopottaa raportin, käsi koko ajan lakinponnessa kiinni. Onpahan herrallakin herra… Parooni kysyy kaikenlaista, kysyy ammattia eräänkin miehen, jolla on tavallista valkeampi paita päällä ja tavallista hienommat patiinikengät vuoteen vieressä.
— Suutari se on, herra parooni.
Eihän se mikä suutari ollut, kauppapalvelija se oli, joka ei eläissään ole yhtään plikiä osannut lyödä. Mutta oli menneeksi suutari.
Jo nousevat yläkertaan.
— Soittaakoon tuo hälytyksen,… olisiko vetää housut jalkaan varoiksi.