Tuvassa olijat säpsähtivät. Siis oli jo tapahtunut tai tapahtumaisillaan se, mistä he juuri nuoren majakkamiehen kanssa olivat puhuneet.
— Ja Antti lähti juur'ikään hiihtämään Someriin, virkkoi vanha kalastaja miltei valitellen.
— Merelle… onko hän jo matkalla?
— Äsken hiihti ulkoluotojen poikki.
Jussi oli karahtanut pystyyn. Joku naisväestä koetti selittää:
— Mutta kenties hänellä jo oli railo vastassa, ehkei hän ehtinytkään merijäälle.
— Ehti se, etelämpää ei ollut vielä jää irti. Mutta nyt se kai jo on — parahiksi ehti mies kulkevalle lautalle.
— Eikä luultavasti tiedä siitä itse mitään.
— Mutta hänelle on siitä tieto vietävä, — vielä on aikaa.
Nuori mies oli jo ehtinyt riisua saappaansa, mutta nopeasti hän ne taas riuhtaisi jalkaansa, kiinnitti vyön turkkinsa ympäri ja hiihti jo seuraavassa tuokiossa rinnettä alas Antin äskeistä latua myöten.