"Kustaa Horn on minun oikea käteni."
Kustaa II Adolf.
Kankaisten Agneta-rouva asteli hiljalleen laajan puiston käytävää yhdessä kälynsä, Lepaan Kaarina-rouvan kanssa. Nurmikolla vaahterain ja ikivanhain tammien välissä juoksentelivat heidän tyttärensä kukkia poimien ja kentältä puiston reunalla, jossa pojat kävivät leikkisotaa, kuului melua ja hurraamista. Kun molemmat armot ehtivät käytävän päähän, tapasivat he Agneta rouvan vanhimman pojan, kahdeksantoistavuotiaan herra Henrikin, joka pikkupoikain leikkiä seuraten oli istahtanut matalalle kivipenkille ja jutteli vilkkaasti poikien opettajan, mestari Sigfrid Aaron Forsiuksen kanssa. Nuorin Kankaisten vallasväen perillisistä, nelivuotias Kustaa, oli jäänyt ison veljen luo, seuraten jakamattomalla mielenkiinnolla taistelua, jota Eevert ja Klaus veljien johdolla kävivät alustalaisten poikasista kokoonpannut, puumiekoilla, pienillä lipuilla, rummuilla ja katajaselkäisillä jousilla varustetut armeijat. Kentän keskellä oli kivistä ja turpeista kyhätty Viipurin linna, jota Klaus-veli parhaillaan puolusti Eevert-veljen hurjia hyökkäyksiä vastaan.
Rouvat istuutuivat kivipenkille, jonka mestari Forsius jätti heidän käytettäväkseen, ja kiintyivät seuraamaan linnan vallotusta. Viisitoistavuotias, tanakkatekoinen ja päivän paahtama Eevert kapusi juuri poikiensa etupäässä ylös linnan muurille, Klaus-veljen turhaan kokiessa torjua hänen rynnäkköään.
"Voi, voi, mimmoinen hurjapää tuo Eevert on!" puhkesi Agneta-rouva valittamaan. "Minulla on ainainen pelko, että hän taittaa vielä niskansa noissa leikeissään tai hurjilla ratsastusretkillään."
"Elkää peljätkö, äiti, mestari Sigfrid ilmaisi äsken meidän horoskooppimme ja sen mukaan tulee Eevertistä kuuluisa sotapäällikkö", virkkoi Henrik-herra, kalpean ja hienon näköinen nuorukainen, jonka ulkomuodosta ja koko olemuksesta näki, että hän oli harrastanut enemmän opiskeluja kuin poikain sotaisia leikkejä. Hänellä olikin perinpohjaiset tiedot ja hän oli ehtinyt käydä jo ulkomaillakin tietojaan kartuttamassa.
"Todellakin, mestari Sigfrid?" kääntyi Agneta-rouva tuon vaatimattoman oppineen puoleen, joka ahtaammissa piireissä oli jo tunnettu astroloogisista tiedoistaan ja ennustajataidostaan. "Oletteko tosiaan tähdistä lukenut tiedon Eevert-pojan tulevaisuudesta?"
"Moniahta päivä sitten muodostin horoskoopin kaikille teidän armonne pojille", vastasi opettaja, "ja kuten herra Henrik sanoi, ilmoitti Eevertin horoskooppi loistavan sotapäällikön uran. Vaikka hän ei näytäkään elävän vanhaksi, ehtii hän kuitenkin arvossa ja kunniassa kohota sangen korkealle ja hänen elontiensä yhtyy hyvin läheisesti kuninkaalliseen elontiehen."
Agneta-rouvan kasvoilla näkyi äidillisen ilon ja ylpeyden ilme, kun hän käänsi katseensa Eevertiin, joka nyt linnan vallattuaan seisoi hajasäärin muurilla ja huusi alhaalla oleville pojille:
"Olkoon tämä nyt Narvan linna ja olkaa te ryssiä ja koettakaa vallottaa tätä meiltä suomalaisilta. Mutta minä sanon jo etukäteen, että siitä ei tule mitään."