Arkkiherttua kumartui sivulle satulasta ja puristi vangitun soturin ainoaa kättä. Sitten hän käänsi ratsunsa ja lähti kenraaleineen ratsastamaan soraläjäksi ammutusta Neuburgin kaupungista. Rauhallisena, kirkkain katsein, käveli Erik Slang saattajainsa keskessä ja rykmenttinsä tähteiden perässä toiseen suuntaan, sotavankeuteen, — mutta hänen oli nyt, velvollisuutensa täyttäneenä, niin hyvä ja rauhallinen olla, niin kevyt kävellä…
* * * * *
Jo muutamain kuukausien perästä vaihdettiin Erik Slang, jonka urotyöstä pian maine oli levinnyt Ruotsin koko pulasta pelastuneeseen armeijaan, vapaaksi ja joutui siten jo syksyllä samana vuonna olemaan mukana Leipzigin suuressa taistelussa. Hän oli aina leikillisesti kehunut, että kun hän käsipuolena oli niin kapea, eivät luodit häneen osuneet, ne menivät aina ohitse sen poisammutun käsivarren kohdalta, Mutta Leipzigin taistelussa osui nyt kerran luoti paremmin, se löysi jalon maalin, se iski sankarin sydämeen. Vainajan ruumis tavattiin taistelutantereelta ja haudattiin Leipzigin pääkirkkoon. Näissä juhlallisissa sotilashautajaisissa olivat mukana kaikki ylhäiset ja alhaisemmatkin Ruotsin armeijan päälliköt, sillä kaikki tahtoivat osottaa kunnioitustaan kaatuneelle suomalaiselle, jota he esikuvanaan ihailivat.
Santeri Ivalo.
LOISTOSSA JA KURJUUDESSA.
ARVID WITTENBERG.
Muutamana iltana kevätkesällä 1633 tarkasti suomalaisen ratsuväen eversti Torsten Stålhandske erään hannoverilaisen pikkukaupungin laidassa rykmenttiään ja punoi huolestuneena viiksiään huomatessaan, kuinka tuntuvasti se viime viikkojen kahakoissa oli kutistunut. Ja huomenna oli kuitenkin odotettavissa kuuma ottelu, jossa olisi tarvittu hyvinkin täydet rivit.
Miehiä oli kyllä talven kuluessa ollut värväämässä Suomesta lisäväkeä ja ensimäisten varaväkeä tuovain laivain tiedettiin ja saapuneenkin Pommerin rannikolle. Mutta nuo varajoukot, joilla rivit olisivat olleet täytettävät, viipyivät matkalla.
— Eikö ole saapunut tietoa, milloin uudet nahkapojat ehtivät perille, kysyi eversti miettiväisenä varusmestariltaan.
— Pieni ratsuparvi saapui juuri tänään, satakunta miestä vain, ja se kertoi, että pääjoukkoa saadaan kyllä vielä odottaa monta päivää.