— Kuule, veli, tuota noin… ehkä on parasta, että sinä lakkaat odottamasta sitä kirjettä.
— Kuinka niin? kääntyi Ramsay äkkiä toverinsa puoleen ja Qvantenista tuntui, että hänen terävä katseensa tunkeutui ihan hänen sielunsa pohjaan.
— Niin vain että… hän sammalsi ja koetti välttää tuota katsetta.
— Että… että veljeni on kaatunut?
— Niin… siellä Lemun taistelussa.
Qvanten huokasi helpotuksesta, että se viimeinkin tuli sanotuksi. Asia oli nimittäin niin, että samalla kertaa kuin päämajaan oli saapunut tieto Lemun taistelusta, oli tullut myöskin ilmoitus majuri Ramsayn kaatumisesta mainitussa taistelussa. Kukaan ei olisi ollut halukas ilmoittamaan asiasta luutnantti Ramsaylle, kun tiedettiin, miten syvästi veljekset olivat toisiinsa kiintyneet. Mutta jonkunhan se oli kuitenkin tehtävä ja lopuksi velvoittivat upseeritoverit siihen Qvantenin, koska hän oli nuoren Ramsayn lähin toveri. Monta päivää oli Qvanten poloinen pureksinut tuota katkeraa palaa ja miettinyt sanoja ja tapaa, millä hän soveliaimmin ja hellävaraisimmin ilmoittaisi tuon asian. Sitä hän oli illallakin miettinyt koko ajan, kun he vierekkäin nurmikolla maaten juttelivat ja odottelivat unta. Mutta hän ei ollut löytänyt sanoja, kunnes asia nyt vihdoinkin kuin vahingossa pulpahti esiin.
Nähdessään, kuinka Ramsay painoi päänsä käsiin ja kuinka hänen hartiansa tärähtelivät sisäisestä tuskasta, hän alkoi kuitenkin katua ja soimata itseään tomppeliksi, aasiksi ja jos miksi. Nythän oli taistelu edessä ja hän, pöllöpää, oli ajattelemattomasti mennyt masentamaan toverinsa mielen, jonka tänään olisi pitänyt olla ehyt ja intoa täynnä. Eikö hän hyvin olisi voinut odottaa vielä esimerkiksi seuraavaan päivään.
— Tuota… sellaista on huhuttu, mutta saattaahan tieto yhtä hyvin olla perätönkin, hän alkoi neuvottomuudessaan peruutella.
— Ei, veljeni on kaatunut, olen siitä nyt aivan varma ja… ja siitä olen myöskin varma, että olen itse tänä päivänä seuraava häntä, sanoi Ramsay vakavasti ja kohotti päänsä.
Hän oli kukistanut mielenliikutuksensa eikä hänen suurissa silmissään näkynyt jälkiäkään kyynelistä.