— Ka, kukahan minä nyt sitten muukaan olisin? arveli Rappi rauhallisesti, astui peremmäksi ja levitti märät käsineensä muurinolalle kuivamaan. — Oikeinpa hikosin hiihtäessäni. Pitääpä pistää sauna lämpiämään.
No, ei ainakaan tuo mikään kummitus ollut — mies, joka puri mälliä ja puhui saunan lämmittämisestä.
— Mutta miten ihmeessä sinä sitten elossa olet? puhkesi Maija, — kun sanoivat oikein kanuunankuulan sinuun käyneen?
— Ka, eihän se kanuunankuula muuta kuin jalat altani pyyhkäsi.
— Jalat altasi pyyhkäsi, ja Maija alkoi tarkastella hänen jalkojaan.
— Mitä katsot? kysyi Rappi vihdoin, — vai luuletko, että minä lainajaloilla liikun? Totta kai ainakin nämä saappaat tunnet. Tuossahan on tuo paikkakin, jonka joulun edellä siihen pistin.
Tultuaan viimeinkin vakuuttuneeksi miehensä ruumiillisesta olemassaolosta Maija joutui sellaisen riemun valtaan, että oikein syleilemään rupesi. Ihan oli Rappi mällinsä pudottaa, sillä sellaista ihmettä heillä ei ollut koskaan ennen tapahtunut.
Oli se löyly, jonka Rappi sinä iltana saunassaan otti saadessaan nyt viimeinkin kylpeä monen viikon edestä. Lopuksi hän pyyhki tervaa kasakanpiikin ruvettuneisiin jälkiin. Ja kyllä hänelle ruokakin maistui, sillä vankeuspäivät olivat olleet miltei yhtämittaista paastoa.
Seuraavana päivänä hän paahtoi suksensa ja nukkui sitten lähes kokonaisen vuorokauden. Eipä ollut kiirettä, kyllä hän suksilla pian saavuttaisi marssivan armeijan. Mutta ei se sentään käynytkään niin nopeasti. Venäläiset olivat kyllä pitäneet huolen siitä, että Cronstedt eteni hyvänlaista vauhtia pohjoista kohti. Sitä paitsi täytyi Rapin käyttää kaikenlaisia mutkittelevia syrjäteitä sekä tehdä väliin suuriakin kaarroksia välttääkseen vihollisia jotka olivat jo ehtineet hänen ja prikaatin väliin. Suojailmoilla hän pysähtyi väliin vuorokausiksi lepäämään tienvarren taloihin, joissa häntä, vihollisen käsistä pelastunutta omaa sotilasta, hoideltiin kuin parasta vierasta.
Vasta huhtikuun puolivälissä hän eräänä iltana Rantsilassa törmäsi omiin etuvartijoihin. Saatuaan selville talon, missä hänen oma komppaniansa majaili, hän sai talon pirttiin työntyessään toverinsa yhtäläisen ällistyksen valtaan kuin aikaisemmin oman Maijansa. Puheen sorina taukosi siinä paikassa ja kaikki tuijottivat suu auki Rappiin. Mutta kun asia oli hiukan selvinnyt, niin sittenkös alkoi sadella kysymyksiä, ihmettelyjä ja lopuksi tietysti toinen toistaan mehevämpiä leikinlaskuja, joihin Rappi tavanomaisella hätäilemättömyydellään vastaili.