— Tietysti.
— Mutta nuori te silloin vielä olitte?
— Eipä niin järin nuori, olihan minulla ikää jo viisitoista vuotta.
— He, he, siis kasvava poika vielä. Mutta taisipa pelottaa ensi kertaa tiimellykseen joutuessa.
— Saatteko selkoa siitä hepreasta? huusi Spoof, kiinnittämättä huomiotaan toisen viime sanoihin, Rothille ja korpraali Kortmanille, jotka hiukan syrjempänä istuen tutkivat jotakin kirjettä apunaan eräs joukkoon liittynyt ylioppilas.
— Vähitellen, vähitellen, vastasi Roth, nostamatta katsettaan paperista.
He tuntuivat keskustelevan innokkaasti, jopa toisinaan väittelevänkin. Eilen illalla oli Roth ollessaan parin miehen kanssa liikkeellä napannut Kurun kirkon lähistöllä kiinni pohjoiseen menevän venäläisen kuriirin, jonka hän oli tuonut vankina tänne päämajaan. Kuriirilta löydettyä venäjänkielistä kirjettä he nyt niin innokkaasti tutkivat. Kukin heistä oli jonkin verran perillä venäjänkielestä ja panemalla päänsä yhteen he saivat kirjeestä yhtä ja toista irti. Muutaman hetken kuluttua Roth viittasi Spoofia seuraan.
— Kuulehan, veikko, hän alkoi silmät loistaen puhua. — Olemme tästä paperista saaneet niin paljon selville, että Tampereelta on lähdössä pohjoiseen kaksi uutta muonalähetystä, toinen maanteitse, toinen vesitse. Mitäs arvelet siitä?
— Tietysti me sieppaamme ne.
— Niinpä niin. Mutta tuo maitse kulkeva kuormasto meneekin Jämsään. Meidän on siis jakaannuttava kahtia. Toinen joukko lähtee vesitse Tamperetta kohti, toinen taas marssii Orivedelle ja odottaa siellä kuormastoa. Haluatko ottaa sen osallesi?