Saaren keskustassa oli miesten majapaikka. Oljista ja kaisloista oli sinne kyhätty pari laajaa katosta, jotka sadeilmalla tarjosivat suojaa. Ja helteisinä päivinä ne soivat varjoa miehille, joita vieri vieressä paitahihasillaan loikoili niiden siimeksessä. Kummankin katoksen välissä oli litteistä kivistä kyhätty leivinuuni, jota parhaillaan lämmitettiin parin tanakkatekoisen naisihmisen hääriessä leipomispuuhissa. Toisen katoksen perällä oli korkea pino anastetuista kuormastoista tuotuja jauhosäkkejä, joista leipäaineet oli saatu. Leivinuunin lähistöllä oli toinenkin tulisija, jossa muuan mieshenkilö hoiteli paria lihakeittopataa.
Hiukan sivummalla näkyi karsinan muotoinen aitaus, jonka keskellä loikoili parikymmentä venäläistä sotilasta, joukossa kaksi upseeriakin. Ne olivat vankeja, joita aitauksen veräjällä vartioi kaksi ladatuilla musketeilla varustettua miestä.
Jehujen nelikymmenmiehinen joukko oli tänä lyhyenä aikana ehtinyt kasvaa jo lähes sataan mieheen. He olivat etupäässä ympäristön talonpoikia, mutta joukossa näkyi myös muutamia entisiä Viaporin ja Svartholman sotilaita, jotka mielihyvin olivat liittyneet tähän omaperäiseen ja rohkeaan joukkoon. Tyytyväisenä ja kylläisenä kelletteli siellä katoksen siimeksessä myöskin savolainen Paavo Rappi, joka venäläisten käsistä päässeenä oli yhyttänyt jehujen joukon juuri kun se anasti toista muonakuormastoa Kautunsalmen lähistöllä.
Miehistä toiset kuorsasivat sikeässä unessa, toiset juttelivat ja jotkut parsivat vaatteitaan tai paikkailivat jalkineitaan. Spoof oli eilen tiedusteluretkeltä palatessaan tuonut Pekkalan kartanosta pussillisen perunoita, jotka muille paikkakuntalaisille olivat vielä aivan outoja. Niitä oli nyt tuhassa paistettu kokonainen kasa, ja Spoof avojaloin sekä paitahihasillaan ryhtyi niitä maistelemaan.
— Hei, miehet, käykääpä käsiksi herkkuun! hän puhui muutamille ympärillään seisoville paikkakuntalaisille. — Ettekö tunne jo tuoksustakin, että tämä on toisenmoista herkkua kuin teidän nauriinne?
— Taitavat olla herrojen herkkuja, arveli yksi miehistä. — Tokko noista lie talonpojan syötäväksi?
— Kyllä nämä kasvavat talonpojan pellossa yhtä hyvin kuin herrankin. Pommerissa näitä viljelivät ja söivät kaikki.
— Onko kersantti ollut Pommerissakin?
— Missäs minä en olisi ollut.
— Taisitte olla jo siinä Porrassalmen sodassakin?