— Sehän on… etkö häntä tunne? lausui hän lopuksi.
— Aavistan, että hän on —
— Itse tsaari Pietari. Niin, hän se on aivan varmasti. Mutta kas, nyt he suuntaavat tulikirnunsa juuri meitä kohti.
He kyyristyivät suojaan, ja kohta sen jälkeen jymähti muurin reunaan kolme perättäistä kuulaa singoten ilmaan pölyä ja kivensirpaleita. Eversti ja Kivekäs suuntasivat jälleen katseensa patterille.
— Olen nähnyt hänet kerran aikaisemminkin, sanoi Kivekäs synkästi.
— Kenet? Tsaarinko? kysyi eversti.
— Hänet juuri, ja Kivekäs kertoi kohtauksesta Jänissaarella kolmisen vuotta sitten.
— Nyt käsitän, millä matkoilla hän silloin liikkui, lopetti hän kertomuksensa. — Jospa olisin silloin hänet tuntenut, niin —
— Niin mitä? kysyi eversti huvittuneena.
— Niin hän makaisi jo kolmatta vuotta Nevan pohjassa.