Ryytimaan kukitetulla juhlapöydällä olikin herkullisia mesikakkuja, hunajaleivoksia ja kotitekoista vaahtoavaa simajuomaa. Ja pappilan perhe, pyylevä emäntä ja eri-ikäisiä poikia ja tyttöjä, sekä joku vieraskin oli jo ryhmittynyt tuuheaoksaisen, valkoisessa kukkaspuvussaan hohtavan tuomen alle, joka levitti ympärilleen ihanaa kesäistä tuoksua. Herkkuja maistettiin, juotiin päivän sankarittaren maljat.
— Montako ajastaikaa tänään täytätkään, Elisani? kyseli ukko kulautettuaan sokerijuomaa kurkkuunsa.
— Voi isä, minähän olen jo vanhapiika, täytän tänään 23 vuotta!
— Niinpä niin, vuodet kuluvat, huoahti isä. — Sinähän oletkin esikoisemme, synnyit maailmaan tasan kolme vuotta sen jälkeen kun suuri sota vihdoin oli päättynyt ja rauha oli tehty. Olimme edellisenä syksynä äitisi kanssa, nuorikkoparina saapuneet tänne Ilmajoelle, pitäjä olikin silloin kauan ollut papitta.
— Eikä täällä ollut papilla asuntoakaan, eikä paljon sanankuulijoita, säesti ruustinna, hänkin jo vanhoihin muistoihinsa vaipuen.
— Ei ollut, myönsi rovasti. — Poltettu oli pappila, kirkko ja koko jokiranta, — parikymmentä asuttua taloa taisi olla kaikkiaan koko pitäjässä, nekin putipuhtaiksi ryöstettyjä. Ei ollut tuloja, ei mistä elämisen olisi aloittanut. Vasta vähitellen palaili sekin väestö, joka vielä oli hengissä, pakomatkoiltaan taikka Venäjän vankeudesta. Synkkä oli syntymävuotesi, Elisa. Mutta elämään oli kuitenkin käytävä silloinkin käsiksi; puskettiin maata, yritettiin vähitellen…
Isonvihan kauhujen muisteleminen toi tuohon muuten hilpeään, sydänkesän ihanuudesta nauttivaan perhejuhlaan hetkeksi vakavan mielialan. Silloin kukitettu neito kiepsahti isänsä viereen, katsoi häntä syvästi silmiin ja virkkoi:
— Yhtä asiaa en ole koskaan oikein ymmärtänyt, isä. Kuinka sinä, joka olet koko olennoltasi rauhanmies ja pappi, joka harrastat kirjojasi, runoutta ja historiaa ja niissä elät, jouduit tuossa sodassa sotapäälliköksi, partiosankariksi ja sodanlietsojaksi? Vetikö luontosi siihen?
— Ei lapseni, mutta olin nuori silloin, nyt olen vanha.
— Mutta et ollut sotilas etkä upseeri, olit lukumies, juuri papiksi valmistumassa, niin olet itse kertonut.