ANNA LIISA.
— Ettepä ole siellä Helsingissä tainneet tavata muuatta Loviisa nimistä ihmistä, joka on täältä Lentiirasta kotosin, kysyi meiltä soutajamme Anna Liisa Heikkinen, kun kiskoi venettämme tiukkaan vastatuuleen pitkin Lentiiran aavaa selkää.
— Eipä ole satuttu. Palveluksessako se siellä on vai muussako työssä?
— Palveluksessa. Monta vuotta kuuluu olleen muutamalla tirehtöörillä piikana, mutta nyt se jo on taas palannut tänne takasin, on jo mennyt naimisiinkin.
— Taloonko pääsi emännäksi?
— Taloonpa hyvinkin, elävän talon emännäksi pääsikin, tuohon juuri
Kaikkoseen, jossa Heikki jäi tässä keväillä ainoaksi isännäksi.
Tuon viimeisen lausui Anna Liisa tavallista kiivaammin viitatessaan kädellään taloa, joka sieltä etäämmältä rinteeltä hämärsi. Tuntui aivan kuin tuo Kaikkosen Heikin naiminen olisi häneen suoranaisemmin koskenut, sillä hänen silmänsä oikein säkenehtivät tuota sanoessaan. Sitten hän vaikeni taas ja rupesi ääneti soutamaan.
Anna Liisa Heikkinen oli talon tytär, ja komea tyttö olikin, aivan ensimmäisiä kuhmolaisen katsantotavan mukaan. Suora nenä ja hienosti punehtivat posket tekivät hänen kasvonsa tosin poikkeuksiksi toisten vertaistensa joukosta ja hänen rohkeassa katseessaan oli tavallista enemmän eloa. Mutta vartaloltaan ja jäntereiltään hän oli juuri kuin Kuhmon tytön pitää ollakin: tanakka ja luja. Rinnat eivät erittäin korkeat, mutta pystyt ja pyöreät, joten väljä röijy niiden kohdalta suorassa laskussa valahti alas, eivätkä ne näyttäneet pönkkiä tarvitsevan. Vartalo ei ollut hoikka, leveä rintakehä jatkui yhtäsuorana vankkana vartena lanteita kohden, jotka pullistivat hametta kahdenpuolen laajalle kupeutuviksi kaariksi — semmoiset lanteet juuri kuin pitää olla sillä, joka on luotu synnyttämään paljo ja terveitä lapsia.
Komea tyttö, talon tyttö, eikä vielä ollut naimisiin päässyt, vaikka jo parinkymmenen ikään oli elänyt. Olisi tuon luullut miehen saavan, vaan eipä ehkä ollut tainnut kaikista huoliakaan.
Hän vilkasi vielä kerran sinne Kaikkosen törmälle päin ja rupesi sitten taas puhumaan tuosta Loviisasta, joka oli Helsingissä ollut.