Raatihuoneenportin tornissa, joka oli itämuurilla ihan kaupunginmäeltä kohoavan raatihuoneen kohdalla, hoiti Viipurin porvaristo vahtipalvelusta. Pormestari Juho Pitkälampi oli siellä nytkin saapuvilla, — kaupungin neljä pormestaria olivat näet keskenään vuoroihin jakaneet vahdinpidon, — ja hänellä oli aseväkenään kirjava joukko porvareita, käsityöläisiä, kantajia ja kalastajia, olipa kaupunkiin jääneitä kestejäkin komennettu aseisiin. Tönne Eerikinpoika hymähti halveksuen, katsellessaan noita vanhanaikuisia, ruostuneita pertuskoja ja hilperoita, joita näille porvarissotureille oli haettu raatihuoneen kellarista ja jotka olivat peräisin jo Kaarlo Knuutinpojan ajoilta. Vanhanaikaisia olivat myöskin ne haubitsit ja lombardit, joilla raatihuoneentorni oli tykitetty.
— Mutta jos urheita miehiä on niitä käyttämässä, niin voihan niillä pitää vihollinen toki kappaleen matkan päässä muurista, virkahti Tönne jatkoksi mietteihinsä.
— Käyvätkö porvarit yhä säännöllisesti vahdinpidossa? kysäsi Posse miekka voiselta pormestarilta.
— Pari kuhnuria meillä on raatihuoneen tyrmässä, mutta se kuri on vaikuttanut virkistävästi toisiin, vastasi Pitkälampi. Vaan Posse jatkoi:
— Mutta muistakaa: elinkeinojaan he eivät siltä saa unhottaa. Kalastajain tulee käydä ahkerasti kalassa ja heinät ovat niityiltä tarkoin korjattavat. Täällä tarvitaan nyt paljon sekä ruokaa että rehuja.
Tiheässä oli muurinsarvia tällä itäisellä sivustalla. Ainoastaan runsaan kivenheiton päässä Raatihuoneentornista oli suuri, pyöreä Väkitorni, joka muodosti kaupungin tämänpuoleisten varustusten keskustan. Siellä piti Hartwig Winholt saksalaisen palkkaväkensä keskuudessa majaa ja komentoa. Hänen kilpensä, jossa vielä oli punaisen ristin kuva niiltä ajoilta, jolloin hän oli kuulunut Liivinmaan saksalaiseen ritarikuntaan, riippui nytkin tornin käytävän kupeella. Tätä tornia, joka jo oli muita suurempi ja korkeampi, yhä lujitettiin. Se oli, niinkuin itse muurikin, alkujaan rakennettu pienenlaisista kivistä, jotka soivat liian heikon turvan suurempia tykkejä ja heittokoneita vastaan; siitä syystä oli Posse ryhtynyt päällystämään ainakin tätä tärkeää varustusta paksummalla kiviverholla, ja palkkasoturit tekivät nyt sitä työtä yötä päivää.
— Isäsi ei tätä muuria rakentaessaan ajatellut nykyaikaisia, järeitä päätykkejä, virkkoi Posse nuorelle Tönne Eerikinpojalle, kun he Väkitornin laelta katselivat tuota illan rauhassa lepäävää pikkukaupunkia, jota muurivyön piti suojella. —
— Mutta sellaisenaankin olisi muuri sentään hyvä. Isäsi kai edellytti, että Ruotsin hallitus hädän ajaksi lähettäisi tänne riittävästi väkeä. Meidän väellemme nämä muurit nyt ovat liian pitkät.
— Niin, niukasti riittää väkeä näihin moniin muurinsarviin. Ja kumminkin olisi vartioitava välimuurejakin, vastasi päivettynyt soturi.
— Kunpa olisi tämä vyö kymmentä kertaa lyhyempi!