Omituisen hanakasti tarttui Posse tuohon velhon lupaukseen, ikäänkuin siihen ehdottomasti luottaen, ja virkkoi:
— Tästä kuljen useinkin; muistappas sanasi! Väkijoukko kuunteli kummissaan tuota velhon ja linnanherran keskustelua, ja eräs siinä sivummalla seisova mustaveli murisi tyytymättömänä, kun Posse noin otti pakanallisen noidan ikäänkuin suojelukseensa. Mutta Knut-herra itse käveli, enempiä selityksiä seuralaisilleen antamatta, linnaan, jossa hän kiirehti levolle, sillaikaa kun toiset herrat vielä kotvasen valvoivat olutkannun ääressä, neuvotellen yhteisistä huolistaan ja toiveistaan.
* * * * *
Ennen muita oli Knut Posse taas aamulla pystyssäkin. Oli Pyhän Neitsyen taivaaseenastumispäivä. Katanpään kirkon kellot kuuluttivat jo auringon noustessa kaupungille tätä jumaläidin juhlaa. Posse kuunteli ylhäällä Olavintornissa tätä soittoa, tähystellessään terävästi ulos Uuraansalmen ulapoille.
Heti aamun valjetessa syysyön harmaasta usvasta oli näet torninvartija nähnyt purjeita sieltä salmentakaisilta seliltä, ja muistaen venäläisten toisöistä vierailua oli hän huomiostaan heti lähettänyt kiireisen sanan linnanherralle. Nyt Posse vuorostaan tutkiskeli, mitä mahtoivat olla nuo purjeet, jotka vielä kelmeää aamutaivasta vasten kuvastuivat. Ne eivät olleet niiden pienten haaksien purjeita, joilla rannikkolaiset vielä toisinaan uskalsivat tulla Viipuriin, ja etäisempiä kauppalaivoja ei enää pitkiin aikoihin ollut liikkunut näillä vesillä.
— Olisivatko Hannu-kuninkaan kaapparilaivoja? puheli hän. — Sillä venäläisten sotalaivoja ne eivät voi olla; niitä olisi silloin paljoa enemmän.
— Taikka lienevät muita merirosvoja. Niitähän liikkuu nyt
Suomenlahdella monenlaisia, vastaili vartija.
Paitsi gotlantilaisia harjoittivat näinä levottomina aikoina merirosvousta monet muutkin Itämeren ja Suomenlahden rantalaiset, myöskin suomalaiset saaristolaiset, joille ajan turvattomuuden takia heidän vanhat elinkeinonsa olivat käyneet mahdottomiksi ja jotka senvuoksi olivat ryhtyneet hankkimaan elatuksensa samalla tavalla kuin heidän vainoojansakin.
Mutta Posse ei hellittänyt katsettaan kaukaisuudesta.
— Ne lähenevät nuo laivat. Eiväthän merirosvot toki purjehtine tänne meidän tykkiemme alle, murisi hän.