Ja toisten herrain joukosta kuului valitus vielä haikeampana näiden kaikkien vastoinkäymisten johdosta.
— Hylkäsikö jo jumalanäiti meidät!
Kun hetkisen kuluttua Jaakkima Flemingin kangistuva ruumis haetuilla ruumispaareilla kannettiin linnaan ja ruumiin valvojiksi kutsutut harmaaveljet hiljaisen saattueen etunenässä peitetyin päin hyräilivät sielumessua, silloin näkivät sillan yli paarien perässä astuvat herrat, kuinka Siikaniemen rannalle ehtineet venäläiset, joiden joukot myötään sakoivat, jo vilkkaassa touhussa asettelivat jalustoille mukanaan tuomiaan tykkejä. Niiden suut ammottivat uhkaavina linnaa ja kaupungin satamata kohti. Henrik Bitz kuiskasi vieressään astuvalle Tönne-herralle:
— Nyt ovat kalat merrassa, — pian kai ne paistetaankin!
Ja kun ruumis oli linnankirkossa juhlajalustalle asetettu ja vahakynttilät sen ympärillä sytytetyt, silloin kuulivat vainajan vieressä hartaina seisovat herrat ensimäisen laukauksen pamahtavan salmentakaiselta rannalta. He seisoivat kuitenkin liikahtamatta, kunnes munkkien "Reqviem" oli alttarilla päättynyt. Mutta sen "amenta" säestikin toinen laukaus Pantsarlahden puolelta ja kolmas Papulan rannalta, ja silloin katsahtivat soturit toisiinsa. He oivalsivat, että nämä olivat nyt merkkilaukauksia: tiedonanto siitä, että kiertävä joukko oli ehtinyt perille, ja piirittäjäin vastaus, että he olivat sen ymmärtäneet. Mutta vielä eivät olleet paarien vieressä seisovat herrat ehtineet sanaa keskenään vaihtaa, kuin Siikaniemen puolelta jo laukaus toisensa perästä jymähti ja linnan muuriin sattuneet kivet sitä täräyttivät.
— Se on pommituksen alkua, virkahti Posse. — Nyt kukin vartiopaikalleen!
Herrat peittivät päänsä ja puristivat ääneti toistensa kättä.
Bitz-laamanni tarttui vainajankin kylmään käteen ja virkkoi:
— Hyvästi veli sinäkin. Ehkäpä pian tavataan!
Kiireellä astuivat miehet kirkosta, vyöttivät väleen etuhuoneeseen jätetyt miekat vyölleen, ja lähtivät rientämään vartiopaikoilleen. Knut Possen kasvoilla oli taas rauhallinen, terve, nuortea ilme, ja astuen Bitzin rinnalla linnanpihan poikki virkkoi hän tälle rohkeasti:
— Pois alakuloisuus, laamanni! Soitto alkaa.