— Mihin he noin paljo riukuja kantavat? kysyi Evert taas toveriltaan. Mutta nyt ei Penttikään osannut vastata, hän ei ymmärtänyt noita venäläisten vehkeitä. Silloin Winholt, nuorukaisten viereen pysähtyen, virkkoi:
— Ne rakentavat tikapuita, joita aikovat muurejamme vastaan nostaa.
— Ja niitä myöten karata kaupunkiin, — nyt selvisi Pentillekin vihollisten urakka.
— Vaan mitä luulette noiden mättäiden olevan, joita he telttojensa taakse kasaavat? kysyi Winholt edelleen.
Nyt vasta nuorukaiset huomasivat, että sinne ennen sileälle kentälle oli kohonnut omituisia suovia ja rakosia, joiden rinnalle yhä uusia pinottiin, — niiden tarkoitusta he eivät älynneet.
— Ne ovat risukimppuja, selitti Winholt. — Niitä ovat he nyt monena päivänä metsästä vetäneet.
— Mitä varten?
— Tietysti täyttääkseen niillä vallihaudan ja päästäkseen siitä yli.
— He aikovat taas siis tehdä ankaran hyökkäyksen, päätteli Pentti noista oireista.
— Aikovat vahvasti, ankaramman kuin koskaan ennen, vastasi Winholt, taas tykkeihinsä kääntyen.