Mutta velho ei ollut hanakka linnanmiehen loukkuun lähtemään, vaan vastasi vältellen:
— En kysele, mistä ihmiset ovat, kun heihin sarveni imen tai heille tarpeitaan arvon.
Mutta hämäläinen ei hellittänyt; hän tiukkasi yhä:
— Tunnusta pois! Olet siellä tavannut orjia, jotka tätä meidän murretta puhuvat.
Velhon silmä välähti; hän tuntui asiasta tietävän enemmänkin, mutta vastasi vain:
— Orjia on siellä monessa talossa, onpa teidänkin murretta haastelevia.
Siiloin kumartui Pentti lähemmäs äijää, tipautti toisen kolikon hänen kouraansa ja tiuskasi vihaisesti:
— Missä talossa…? ellet kerro, lähetän linnanpapin kimppuusi.
Tiesipä velhokin, että papit vainosivat arpomista ja loihtimista, ja siksi hän nyt suulaammaksi suli, kuiskaten:
— Tiedusteletko kahta Hämeen naista, jotka viime talvena Karjalaan ryöstettiin?