— Sieltä Laatokan rannoilta toivovat monet miehet nyt hakevansa takaisin viime talvena ryöstetyt naisensa, puhui tuokion kuluttua taas toinen vartija, murrokselle istahtaen. — Miten sitten löytänevät omansa? Laajalla ovat siellä rantakylät ja sotavankejaan kuuluvat karjalaiset myövän Olhavan orjamarkkinoille asti.
— Vai myövät ihmisiä, — vaikka ovathan ne ristityt karjalaisetkin?
— Ovat mitä ovat. Kastavathan niitä kuulemma papitkin, mutta näithän itse siellä Kiteenkylän ohdonjuhlilla, johon parahiksi pitopadoille jouduimme, kuinka heidän kotoiset arpojansa siellä omille haltioilleen uhrasivat ja lapsille nimiä panivat. Mutta Laatokalla kuuluu kyllä olevan kirkot ja veljeskunnat.
— Ehkä niitä huomenna saadaan nähdä.
— Aamun valjetessa ollaan työssä taas. Ja nytpä pian joudutaankin taipaleelle, — näet, siellä linnan miehet jo toisiaan herättelevät.
Petäjäin juurelta nouseskeli päivän polttamia, partaleukaisia, kankealuisia miehiä; elämään rupesi kanervikkokangas. Valeen karistettiin väsymys ruumiista, ja tuokion kuluttua kajahti jo hiekkainen rinne, kun miesjoukko sitä raskaasti polki, astuessaan alaspäin suonrantaa kohden. Hiki ja pöly oli iskostunut noiden miesten kasvoille, ja kiiluvina välkähtivät heidän silmänsä melkein mustapintaisista kasvoista, — koston jano niissä vieläkin paloi.
Sataisen partiojoukon ensimäisessä jonossa astuivat Hämeen miehet, jotka nyt lähenivät sen matkansa määrää, jolle he viime talvena olivat Vahvajärven erämailta lähteneet. He polkivat tannerta vakavasti ja tarmokkaasti; toisinaan oli savolaisten vallan vaikea heitä seurata. Päivä laski, ilta vaihtui yöksi. Lehdot, joissa mäkärät soittivat, alkoivat hämärtyä; mutta pysähtymättä he oppaiden kintereillä painoivat eteenpäin, mäkeä ylös, toista alas. Harvoin he sanan keskenään vaihtoivat. Joskus vain viittasi Manu jonkun mäen harjanteelta sumunpeittoisen, järveltä näyttävän alangon yli noita jo selväpiirteisiksi käyneitä vaaroja ja virkkoi:
— Tuon vuoren juurelta aamulla ensi töiksemme haetaan venhe ja otetaan opas.
Ja Pentti lisäsi:
— Muut saavat ryöstää Liikolan kauppakylät, ohi vie siitä meidän tiemme.