— Ajat selkähevosella Pentti, kuin herra, ja saappaissasi soivat kannukset, — niin puhui vanhus nyt miltei aralla äänellä. Hänen iloonsa sekaantui näet heti epäilystä siitä, ettei nytkään hänen sukunsa kohtalo ollut kääntynyt. — Oletko huoviksi ruvennut, Pentti, käymäseltäkö vain kotiisi tulit?
Ja hän kuuli hyvin, kuinka Pentti pyöritteli sanoja kielellään vastatessaan vältellen:
— Olenpa näinä vuosina ollut jalka- jos ratsumiehenäkin, isä. Nyt tulen Turusta, ajan piispan asioilla. Eikö täällä ole vielä ehditty kuuluttaa sitä sotaväenottoa, vainolainen kun taas uhkaa hyökätä maahan?
— Kuuluuhan siitä kirkolla puhutun viime pyhänä. Tuleeko nyt ruokaruotsi tännekin sydänmaille?
Talonpojat olivat luulleet saapuneen viestin koskeneen sotaväen majoittamista ja elättämistä. Pentti selitti nyt isälleen, mistä oli kysymys ja kuinka hänen tehtävänään nyt oli järjestää joka viidennen miehen otto maata puolustamaan. Mutta tämä kaikki ei näyttänyt vanhusta huvittavan. Ääneti kuunneltuaan hän taas kysyi:
— Entä sinä, palaat kai takaisin sinne sotasijoille sinäkin?
Taas vastasi Pentti vältellen:
— En ole siitä vielä varma. Olen kyllä ilmoittautunut asekatselmukseen, joka pidetään uudella vuodella Turussa…
— Rälssimieheksi?
— Niin, saisinhan siten Suopellon verottomaksi…