— Entä nyt? Mikä on meillä edessä? Ukko katsahti kysyvänä poikaansa:
— Mikä edessä? Raskasta on elämä näissä oloissa, mutta elettävä se kuitenkin on. Ala alusta! — se on näillä mailla saatu monasti ennenkin tehdä!
Mutta hänen edessään seisova mies pudisti päätään:
— Ala alusta! Rakenna uusi tupa, hanki uusi karja, perusta uusi perhe, — ja elä sitten siinä uskossa, että vainolainen, joka kerran löysi tänne tien, nyt jättää meidät rauhaan!
Vanhuksen täytyi myöntää, että Manu puhui tosia. Vaino oli alkanut ja sitä kyllä jatkuukin, — oi jospa hän sitä ennen olisi turpeen alle päässyt! Hän aavisti jo, mitä uraa hänen katkeroittuneen poikansa ajatukset olivat lähteneet kulkemaan. Mutta hänen oma elämänuransa oli aina ollut toinen, eikä hän ollut suurimmankaan ahdistuksensa hetkinä siltä luopunut. Siksi hän vastasi.
— Ei ole täällä ennenkään heittäydytty epätoivoon, on alettu alusta, kuinka lie kirvellytkin sydäntä. Mietin tuossa kyllä itsekin äsken saloa hiihtäessäni, olisiko jättää tämä liian yksinäinen uudistalo ja palata elämään vanhoille Karmalan rintamaille. Mutta tänne ehtiessäni näin kotipihlajan vielä pystyssä, — sen pihlajan juurella on sukuni kohonnut, siinä sen pitää edelleenkin kasvaa, niin päätin, vaikkei minun ijälläni ole helppo käydä raunioille uutta elämistä rakentamaan.
Mutta Manu pudisteli yhä päätään ja kolkolla äänellä hän puhui:
— Minulla oli poika. Hänen rinnallaan olisin täällä raatanut vaikka kymmenen uutta tupaa pystöön, ja ilolla olisin sen tehnyt… Tappoivat lapseni, — nyt olen kuin karsittu puu, — isä, kaikki, joiden hyväksi raadoin, ovat poissa. Isä, minä en voi jäädä tänne raatamaan… sydäntäni syö sappi, sormissani tunnen kuin pedon kynnet, minun täytyy saada kostaa!
Ja hän katsoi nyt tyynesti, mutta järkähtämättä isäänsä kasvoihin. Hän oli hurjan päätöksensä tehnyt, sen vanhus jo oivalsi, ja hän tunsi kyllä sen pohjattoman tuskan, joka oli tuon päätöksen kasvattanut. Mutta itsellään hänellä vaipui pää entistään kumarammaksi, kun hän virkkoi:
— Karsittu puu — niin olen minäkin. Mutta paraneeko se kostamalla?