Kaikki tekivät ristinmerkin, toivottaen rauhaa vainajalle, ja Posse itsekin kumarsi päänsä syvälle ja risti kätensä. Hetken vallitsi hiljaisuus suuressa tuvassa. Mutta kun Posse taas nosti päänsä pystyyn, silloin astui Pentti hänen eteensä ja lausui:
— Minä jo tällä välin olen uudella matkalla ollut.
— Missä?
Posse, joka vielä oli kuolinhuoneesta tuomainsa mielialojen ja mietteiden vallassa ja niiden takia oli unhottanut ulkolaiset vieraansa, ei heti älynnyt, mistä nyt olikaan kysymys. Ällistyneenä hän kuunteli, kun Pentti hänelle kertoi tanskalaisten äkillisen paon ja heidän väkinäisen paluunsa. Mutta sitä kuunnellessaan hänellä musteni muoto ja kiivastuneena hän kysyi:
— Ovatko vieraat nyt edes varmassa tallessa?
— Lukon takana ovat vierashuoneessaan. Ja ovella on Hintsa vartijana.
Tuokion Posse punnitsi, mihin tekoon ryhtyisi. Sitten hän virkkoi:
— Näihin vieraisiin siis kohdistuu ensi toimeni tämän linnan päällikkönä, — ja ehkäpä sillä onkin jo ratkaiseva merkitys. Käyn heitä heti puhuttelemassa.
Nostaen kypärähatun päähänsä läksi Knut-herra laskeutumaan vierashuoneisiin, jotka olivat alemmassa kerroksessa. Mutta hän pysähtyi vielä ovelle ja virkkoi Pentille, joka häntä seurasi:
— Sinussa on tointa ja päättäväisyyttä, nuori mies. Luotan sinuun vastakin! — Ja se tunnustus oli Pentistä suurin palkinto, minkä hän saattoi saada.