Meillä, muutamilla harvoilla ja valituilla hänen kirjallis-taiteellisilla armoitetuillaan, oli äskettäin kunnia olla kutsuvieraina ja alamme näytteinä hänen loisteliaassa asunnossaan pidetyillä päivällisillä.
Tarinoimme ylen syötettyinä ja juotettuina kahvin ja sikaarin ääressä, muiden vieraiden mentyä, päivällisten päättäjäisiksi sen siitä ja tuon tästä.
Kirjailija Kynälä mainitsi viimeaikaisesta vilkkaasta kirjallisesta tuotannostamme ja tiedusti samalla huomaavaisesti arvoisan isäntämme mielipidettä tästä ilahduttavasta kulttuuri-ilmiöstämme.
Tuomas leikitteli hetken paksuilla kultaisilla kellonperillään, rykäisi sitten äänekkäästi ja lausui hänen asemalleen sopivin pitkin pausseerauksin:
— Tsah! Tällaisilla kylttyyrikysymyksillä on mielestäni sekä hyvät että huonot puolensa. Riippuu siitä, miltä taholta ja tasolta sitä katselee. Puhtaasti ja pelkästään teidän kirjaltajain ja kirjanpainajain kannalta katsoen on ilmiö tietenkin ilahduttava. Kuta enemmän te jaksatte näet noita romaanejanne rustailla ja novellejanne värkätä, sitä suuremmat tulotkin teillä on tiedossanne. Mutta meidän ahväärimiesten kannalta tuo kaikki teidän touhunne on tuskin kolmenkymmenen prosentin arvoista. Minä annan teidän tuotannollenne tietenkin sen aivon, jonka se ansaitsee, sillä onhan esimerkiksi äskettäin ilmestynyt »Korkokirja» erinomainen tekele ja Kauppalehti ja Merkaattor ovat varsin paikallaan nekin ja onhan Aleksis Pakkalainen tehnyt puutavarapransseilla puuhaileville tärkeän »Tukkijoen», Teuvo Aholainen kirjoittanut traketiiansa »Kruununmetsistä», Eino Leinolainen novellin »Pankkiherroista», samoinkuin Hannes Linnankoskelaisen kirjasessa »Tulipunainen kukko» kuuluu olevan monia hyviä tetaljitietoja puutavara- ja uittoaloilta, mutta —
Hän nosti jalokivillä komistetuilla sormillaan 20 markan havannan huulilleen ja imaisi siitä pari sauhua.
— Mutta me kesehtimiehet järjestäisimme periaatteen pohjalla tuon kaiken paljon edullisemmin kuin mitä te kykenisitte koskaan tekemään. Sillä, kas, kaikki tuo teiden tuotantonne on tuskin epävarmaa osaketta parempi. Aikani on tosin näihin kirjallisiin kysymyksiin valitettavan vähän hersyvä, mutta olenpa kuitenkin luonut mielipiteeni ja suunnitelmani tästäkin, kuten luonnollisesti kaikista kansallisista kylttyyrikysymyksistä. Ja mielipiteeni on, että tuo teidän työskentelynne on — mitenkä se ruotsalainen runoilija Shakespeeri sattuvasti sanookaan — »Liian paljon melua ihan turhasta.»
Hän naurahti ja maistoi kahvikupistaan.
— Jaah, juuh, hyvät herrat! Me ahväärinerot katselemme usein asioita paljon kauasnäkevämmillä pinksneillä kuin te ja meillä on paljon hienompia johtolankoja kuin teillä kehutuilla kirjaltajilla, he, he. Toivon, että voitte seurata ajatukseni säkenöiviä säikeitä.
— Hm. Lähden eräästä tosiasiasta. Ja se on se, että ulkomaiden markkinoilla tarvitaan nyt ja lähitulevaisuudessa tavattoman paljon hyvää paperimassaa. Tiedättehän kai, että siitä tehdään konttinenssin teollisuuskeskuksissa kenkiä, kankaita, nuoraa, lankaa, huonekaluja, jopa talojakin. Monet massatehtaamme eivät tule jaksamaan tyydyttää kasvavaa kysyntää. Ja siinä parhaillaan päivänkysymykseksi tulevalla ahväärialalla minä olen keksinyt oivan kesehtin. Miksi tuhlata niin paljon paperia kotimaassa teidän kirjoihinne, kun paperia voidaan käyttää paljon hyödyllisempään hankkeeseen! Ei, painettakoon täällä vain almanakkoja ja joku kauppa- ja pörssilehti, mutta — muu paperi leveranssattakoon ulkomaille massamarkkinoille, 200 prosentin varmalla tuotolla.