Juuri kun isä Kiikkunen oli kohottamaisillaan toista kahvikupposta huulilleen, kuului jostakin puutarhan hiljaisuudesta voimakas ja kantava:

— Kukkuu!

Pappa Kiikkunen seisautti kupin keskelle taipaletta ja heristi korviaan. Muukin perhe pysäytti kahvinjuontinsa. Ja taas kuului selvästi ja kantavasti:

— Kukkuu! Kä-kä-kä kukkuu, kukkuu!

Kiikkusen neidit hypähtivät seisoalleen ja löivät kätensä yhteen ja huudahtivat:

— Käki! Meidän puutarhassamme!

Mutta mamma Kiikkunen laski kermakannun kädestään pöydälle ja otti kahvikupin papalta ja pani sen varovasti syrjään ja lankesi liikutettuna papan kaulaan ja sanoi:

— Pappa! Sinun elämäsi kaunein halu on toteutunut. Sinä olet saanut kuulla vielä kerran käen kukkuvan.

Ja tytöt lisäsivät:

— Ja omassa puutarhassasi.