— Miten voit nyt, rakas?
Kun meillä on alati kiusanamme vanha vainoojamme vatsakatarri, vastasimme:
— No, niinkuin märkä palaa.
Hänen ääneensä tuli huolestunut sävy:
— Ethän vain liene vilustunut, armahin? Eilen oli niin kolea ilma.
— Niin, alle nollan sitä ainakin oli. Ja tuuli oli taas pohjoisessa.
Hän mietti muutaman sekunnin ja sanoi sitten:
— Sinun pitäisi juoda jotakin lämmittävää.
— Hm — menisihän tässä todellakin kuppi pari kuumaa.
Puhelimessa kuului lyhyt houkutteleva naurahdus ja sitten veikeä ilmoitus: