— Kuulehan, minä olen nyt yksin kotona.
— Jaa-ah. Yksikseni tässä olen tällä haavaa minäkin.
— Rouva läksi juuri ostoksille torille.
— Turha vaiva. Ei siellä ole enää mitään ostettavaa, kun rautatierakennusmatamit veivät viimeiset matikat. Kuoreita kyllä oli, mutta kalliita eivätkä enää tuoreitakaan.
Hän nauraa heläytti.
— Aina sinä olet niin lystikäs. Kuulehan, meillä on parhaillaan pannu tulella.
— No, mikäs sen nätimpi! Maistukoon vain makealta.
— Ja rouva leipoi tänä aamuna lämpöisiä, pullia ja pikkuleipiä.
— Hauska kuulla.
— Niin että meillä on nyt vehnäleipää, piparkakkuja ja kaakkuja.