— Teitä miekkoisia!
Hän oli hetken vaiti. Sitten tuli puoleksi ujostellen, puoleksi houkutellen:
— Etkö sinä saattaisi tulla tänne minun luokseni?
— Saattaisinpa hyvinkin, mutta…
— Minä parantaisin sinut, poikaparan.
— Kiitos tarjouksesta, mutta…
— Ja voisimmehan mennä sitten puoleksi tunniksi niemellekin — siksi kunnes rouva tulee.
— Kyllä kai, kernaastikin, mutta…
Kuherrellen:
— Sille samalle penkille —