Piästiinhän sitä jalannii. Pekka kuluk eeltä ja myö tarsittiin jälestä.
Hään sai sitte viiskolomattaisen vaivastasa.
— Mänkee tuohon ylypeimpään pykkäykseen, niin suatta het kysyä kammaria, jos tahotta. Soon sillä puolen tämän kievarin meriteeroovin komento, sano Pekka painautuin portille.
Sissään sorruttua myö pyyvvettiin yks lentee lehottava puhvetska kiinni.
— Oiskoon sillä ryökkynällä huonetta tämännäkösille? Ois oltu yötä, jos ois suatu katonalasta seiniinsisusta siksi aijaks.
— Onko herrat reissujoukkuetta?
— Ollaan kait sitä siihen sorttiin, vaikka kaikki kait myö ollaan tässä mualimassa matkantekijöitä. Vuan onko niitä nurkkia löysinä?
— Eikö noita ehkä lie. Herrat läskeiksi tuonne alarakennusliättänään, siel on sööterska justiisa teetoomassa. Kyssyy siltä, minä en tiijä, kun oon vuan puhvetin piällä.
Myö männä reuhkastiin alarakennukseen. Tultiin uppeeseen salliin ja tavattiin sööterska.
— Oiskoon sillä sööterskalla huonetta. Ois tarvittu yheks yöks, jos oisija niin ovela, että osviittosia.
— Herrat kait on reesanttia? Se on nyt niin surkeeseen viisiin, että meillä ei oo tähän tuskaan yhtään leetiä rumia. Kaikki on tilattu.