— On tämä vähä uuteetti koko kyhhäys, selitti sööterska, vuan millonkapa sitä joutanoo tiältä teetoomaan. Sitte jos herrat haluaa ruokoo, niin tuolla puhvetin takana on maatsalj, että ossootta sinne.
Muutettuvammo muntierinkiä myö painuttiin puhvettiin.
— Oiskoon yks portsu rapuja?
— Juu, juu, vuan meill ei oo kun yks tusina ja ne on herra pormestar pyytännä.
— Vai niin. Hemputin herra sehhii! No jos servieroisia pihviä.
Juu, juu, herrat oottaa vuan pikkuruikkusen.
Myö ootettiin pueltuntia.
Tuota ikkääsä, missään ne viipyy ne pihvit?
Juu, juu, noon siunoomahetkessä käsillä. Ei oo vielä suatu paistetuks, kun on kärryytetty herra pormestarille. Sille pittää ollahhii omat ruokasa: rapuportsut, ryynpuurot ja reemit.
— Suattaa pittee. Millonkaan sitä sitte myö piästäsiin pöyvän viereen?