— Het huokauksessa, kun pormestar on purassu.
— No, sitte ei se ihan ens'mänössä taija tapahtua. Myö männään sillaikoo saunaan ja huuhotaan pölyt pois. Ei tiijä, jos tuo ois siihen ennättännä nielasta.
Kyselyin kautta tultiin myö saunalle. Ei sattunna kun yks kammar asujameta. Myö painauttiin sinne. Het hatunheitolia tälläyty kuitennii ovelle yks levvee mataminlässäke ja riäkäs:
— Herra Juumala! Tännekö työ — herra pormestarin paatihuoneeseen! Ja kalloossit jalassa!
— Tännehän myö, kun ei ollut toista huonetta. Kait sitä suap tännehhii ryysysä heittee?
— Ei mitenkään. Tämm on herra pormestarin.
— Ei hättee. Herra on sustietillä ravihtelemassa ruumistaan. Kyllä myö siihen ennätettään kylypee, ennenkun se tänne tarkenoo.
— Ei sitä tiijä. Mitä liettäi rentaleita. Tämä huone on varattu vuan oikeille immeisille ja etupäässä hänelle. Että alakoo vuan oikoja koipijanno — tiällä ei sua löylyä tuommoset pitkätukkaset turjakkeet.
Tuas oltiin kavulla. Kello alako kiäntäytä konsnerttitunnille.
— Pistäytään vielä silipasemassa sushuussilla kuppi kuumoo kittaammo.
Ihan kait tässä laihtuu litteeks tämmösessä mänössä.