— Hyväh! Ravooh!
Jokkaisen kappaleen jäläkeen alako taputuksen hyvin heilävarroin herra pormestar.
* * * * *
Illankiänteessä, konsnertin jälestä, myö istuttiin puhvetissa.
Sustietin emäntä ehätti meijän pakeille ja hupatti:
— Antoo nyt anteeks, hyvät herrat, minä kun en tiennä, että työ olija niitä muskanttia, niitä pienunpimputtajia…
— Elekee olla milläsäkkään, sattuuhan semmosia.
Vieruspöyvvässä istua ryhjötti kaks herroo ja joivat tuuvinkikoljanttia. Toinen tuhaht toiselle:
— Ei se soittanna oikeen seleväst. Herra pormestarrii viivyttel ennenkun viihti aplootia lyyvvä. Minun pittää painautuva tässä huomisessa lehessä ankaraks arvostelijaks. Kaikki ne konsneeroohii!
Tek miel viskata hympästä koko kahvikuppi vasten koko kötäleitä. Vai ei selevästi. Sennii selevikkeet…! Mää tiijä, mittee oisin ryhtynnä resunieroomaan, jollei samassa ois piipahtanna puhvetin ovelle yks tytön tuippuna ja kielkulukussa kiljassu:
— Hyvä ihme, kun puhvettiin tulloo herra pormestar!