Sumun seasta pörhältää niät äkkiä puuhkiva laeva, lesken Satrakki. Tulloo Jussinsalamesta ja ohjoo Asarjaksen aution suaren sivute kohi Varvikkonientä. Piästyväsä niemen nenässä olovan pensselreimarin kuppeelle, se valakeella värillä rötjätyn kivröykkiön kohalla piästää par äkäslä savusuhhausta ja alakaa sitte särkyneellä horrosiänellä huutoo hojottoo, jota volinata kaiku sille kujjeestain ilikeenä ulinana pitkin rantoja riävyttää. Tehtyäsä sitte kommeen kuikankaulan kiänteen Satrakki oijustaa ryville. Mutta kuin muistain kesken kaiken jottai, se kiäntyyhii seitille, viiroo ankkurisa ja par kertoo vielä riäkästyväsä venäite hilijoo laineihisa lellumaan. Omaks huviksesa ja aikasa kuluks alakaa se ruilautella kuvereijästäsä makkeen harmoota hööryvettä.
Jo ovat iikyläläiset kuulleet Satrakin ökämän, kemahtaneet pehkulta palakille, soluneet ryysyihisä ja ponnistanneet pohkeet suorina ryville. Ensmäisenä ehätti sinne lesken levvee rokurist, sitte henkherra, tullivöörvaltti koirinesa ja asessyörin kiäppänä. Niin, että pian ol ryk reunollaan, kihisöö ja kuhisoo kun kusjaispesä.
Soon niät niitä tärkeimpiä tappauksia, kun tänne tulloo laevoja lavveemmilta vesiltä. Ikäsä kun näkköö puksierpaattia selekiä sätkättävan, niin ilostuu isommannii tulosta. Tättäi on tärkee viik'kaus Viipurista ootettu, on tilikraahvattu ja tilihvuunata killuutettu — ja nyt se on tullu ja nyt sitä pittää männä vastaan.
Nuamat alakaavat kuitennii kiäntyvä kun märällä rukkasella pyyhkästyks. Alakaa kuuluva korvasta korvaan itikan surina: eikö se meinookkaan ryville vai mittee se…? Viimen nahkur Jämälä rohkasoo rintasa:
— Vieläköön tässä kettee ootellaan? Vai mittee se viihitteleikse?
— Mittee? Tuota vettäsä vuan ruilauttelloo.
— Huutoo hönkäseppäs sinä, rakas sielu, yheks eesnenäks tai kysyä kuiskooppa tuolta rokuristilta!
— Ehhää minä tiijä, mittee ne rikuljeeroo, ryökkäät. Vuan jos ois par asjaan antauvoo miestä, niin soutoo sipastassiin tuolla Serupaapelin paatilla tiijustammaan tätä hättee… sano rokurist.
Satrakin kuppeella sattu juur puhvetska viskoomaan tiskvettä, kun rokurist Satrakille suapu. Rokuristin nähtyväsä puhvetska niijata nöksäytti.
— Ku moron, hers rokurist. Huurstootetil?