— No mite te ringaa?
— Tuota, hyvvee huomenta, herra tohtuer. Elekee panna pahaksenne, että ennen einekahvia, vuan… Soon Satrakki tuas tullu. Siinä uamun ujjeessa. Ryyniä niät Häklin Lallulta toi…
-— No mitte se…?
— Soon se karantteeljuttu. Että oo tainna vielä suaha sitä korvareikiinnö? Sillä on siukka reeligissä. Tyyrmanni… Kapteen kehas, että jos ois sattumalta haliera tai muu luntsu.
— Eeke se koleera?
— No en vissiin mää karanttieroomaan. Vuan vaivaupoopas ite. Minä haen rillut, apteekkarin rillut —
Tohtuer tupsautti sikkaarisa poroastiaan ja rönkäs:
— Misse se Stiina, misse mamma, Jussi, Hedda, Mikko?
Kun ammuttuna ja siiville polettuna pelemaht ovelta rouva, piika Tiina, renk Jussi ja muut. Silimät muljollaan ja hien norsuissa nokan vartta tohtuer henk kulukussa hättäil:
— Seekese koleera! Deeke se Satrak! Otta se veska, Stiina! Anta flaska konjak, mamma, lyseera ne böksyt, Hedda, karboleera se mössa, Jussi. Ja Mikko, juokse se booti ja osta segarr. Menke me Jussi se baatti ja syynä se suuki…