Tomupilivessä tulla tuoksaht tohtuer ryville. Venneeseen viijessä ol puelhujussa ja kolomen sylen sivulle lehaht kitkerä karpuulin katku. Eikä se ollu Jussikaan aivan justierattu.
Auttoo pit tohtuer, käspuolesta taluttoo salongin ovelle. Siinä vielä kiireen kuppeessa silipas rohkasuryypyt. Ei yrittännä nähhä teeterskoo eikä tyyrmannia, niin ol silimät sammeena. Parin sylen piästä piätä kuikistain kumminnii kysäs teeterskalta:
— Eeke se suuki?
— Juu, kyllä se tässä…
— Mikke se suuki?
— Maha, maha sillä on ryplällään — eilesestä.
— Se olle fluntsu. Maagi, hoono rookasula, pee serke… fluntsu. Mine teille skrifva antipyrin, salipyrin, sitrofeen…
Ja tohtuer ryhäht ritsille. Ei tahtonna pännä käessä pysyä, kun paperlapulle jottai riittas. Anto sitte teeterskalle lapun ja läks. Jussi autto rapussa kainalosta.
— Sekke fluntsu… Styyra pääl, onka veel… Eike se olle faara…
Tohtuer tallustel kapteenin hyttiin. Pyysivät nappulalla lämmintä vettä ja sokeria. Sinne ne män muuttii herrat ryville tultua tuuvingille. Tohtuer tuntu selittävän: Seeke kohta kool, mut mine anto medisiin maagil…