— Johan minä arentierasin, että —! Vuan sinne taitas ristijäisiin
Rietrikillä riitingit hyvinnii vettee?
— Minkä lie vetännä. Vuan eihään tässä ennee mitä taija. Poes sieltä kaet olla pittää. Myöhästynnä jo muutennii kaet oesin parraasta kahusta.
— Elähään sano, Vuan jos minä niinku ottasin ja auttasin, Niätkö mikä tämä kelekka on?
— Ka näkköö tuon.
— Tämmönen potkukelekka. Ei tarvihe kun näille jalaksille astuu ja näin potkasta sivvauttaa välliin, niin jiäpi julukinennii taival jälelle. Täst ois muuuten tuonne Etelälahteen myötänen mäk, ettei kun laskee sujauttais ihan talon porstuvan pieleen. Etköhän ota ja laskee luihauta tällä? Suathan tämän laenaks, kun sitte tultuvas tuot.
— Miel kaet sinne suunnittas ja vietink vetäs. Vuan on ikävä iliman emäntätä lähtee ja kun henkijäsä vielä haukkoo. Hyvä suattas olla kievarkyyti.
— No ei kylässä kiivaampoo. Slvvauta vuan salloo. Kyllä minä sillä välin piipaun emännän pakkeille ja kahvit keetän. Sano, ett ol sairas ja ei myöntäynnä lähtemään. Muuten, eikö tuo jo lie luntsustasa irt, kun luuloo että lähtö jäi ja sinä jättäysit taloks. Koetahan kujjeellas tätä konetta.
En viihtinnä ryökkynöö vastustella, vaikka viihitti aekamiehen alakoo potkia syytöntä piennarta. Kujjeessan tälläysin kuitennii hyvin hurskaan näkösenä kelekan jalakselle ja tarrasin kaiteista kiin. Sitten potkasta sivvautin. Ja liikkeelle se ryökäs läht. Ihan ku irtautu ja alako solua koht kyökin rappusia. Minä potkimaan ja tyyreemään. Aijon tällätä sen kulun kommeest siihen kyökin etteen ja siihen seisahtoo. Mut se ryökäs ryöstäyty ja alamäessä alako männä nii, että ves silimiin sihaht.
Mikä lie sitte sen muerinnii sängystä nostattanna. Kaet heitti se luntsu, kun luul lähöstä jo piästyn. Sol jo talloustoimissa ja pistihe parraeks kyökin rapuista selin pihalle, kun minä niine konneinen lähättäysin. Takaperin kuluk ja jottai sikiöille siinä pelemus. En ennee nähny vauhilta tyyrätä, vuan äksäytin suoroo piätä eukon kintuille, että olin kirvota koko kelekasta. Vuan vakavast kun kiin pi'in, niin en nenneen vaaraan suana. Eikä siinä eukollekkaan erin pahast käyny. Kintut vuan petti ja jalat jäi äkkiä alta ja se kiulu käessä (kait ol juottamaan mänössä) puota puksaht istuvalleen potkuriin. Ja niin sitä lähettiin. En ennee ies potkija tarvinna, pysyttelinhän vuan vakavast jalaksella. Eukko ei enshättään suanu sannookaan, vuan sitte syönty siunuustelemmaan.
— Rietrikki, herra jiesus, hulluko soon. Mihinkä se, mittee se… mikä se…?