Oamulla siitä viel' ol omat otvaelusa. Koko kylä ol soanu hampaehisa, että yöllä ol tehty pislaaki. Ja julumija ne siitä juttus, mitenkä muka ol Antti pötältännä pykningissä pislaak miesten eellä lookosta lookkoon ja ryöstäynnä niin ryökkynä Viikreenin puttoiriinnii ja ryökkynä-rukan ahistanna piirongin välliin ja kangella kallaottanna sitte pökerryksiin ja mitenkä Viikreenin piika salloo ol juottanna Siljanterille silimän keännösjuomoo, jotenka Siljanter luul turkkia Antiks, vaekka oekee Antti ollii jo pötältännä pakkoon. — Ja noapurkaapunnin avviisissa ol julastu huohmattava nottiissi »Suuremmoenen pislaaki Iikylässä», jossa asija tehtiin vieläe julumemmaks.
Siljanterija ee niinä päevinä näkynnä. S' ol rustanna semmosen raportin, että viskaal vihapäessäsä laetto sen viikon aejaks rivvaattipuuhiin, mittoomaan pormestarin lehmälle Löötynahosta huuvvetuita heenijä.
Oesko vielä julastava, että parin kuun perästä Antti sukmannillesa Amenriikasta osotti kirjeen, jossa ilimotti vielä samana yönä sootaneesa venneellä selän yl' ja sieltä mehtijä myöten Ruotin puolelle ja Amenriikkaan, josta Ville Viikreenissä soatta kyllä kelle tahasa seekkaperrään kertoo.
Niin että mittomiin se män Iikylän yhen kerran kirjotettavassa historiijjassa ehkä kylän tärkeen tappaos: »pislaaki».