MAGDALENA RUDENSCHÖLD
Romantillinen kertoelma Kustaa III:n ja herttua-hallitsijan ajoilta
Kirj.
Sylvia [Sara Pfeiffer]
Suomentanut —r—r. [F.F. Brummer]
Tampereella, Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1886.
ENSIMÄINEN LUKU.
Raskaiden akuttimien välistä pilkisti aurinko huoneesen ja heitti leveän, loistavan valonsäteen erääsen nuoreen tyttöön, joka seisoi kuultelevassa asemassa, pää hiukan nyökällänsä, huoneen keskellä jonka toinen ovi oli jätetty puoleksi auki. Eräs harso-ompeluskehä oli huolimattomasti heitetty korkeanojaiselle tuolille, ja lattialla oli hänen ympärillänsä kirjavia silkkivyyhtiä hujan hajan. Olihan selvää, että hän oli hypähtänyt pois ompelunsa äärestä, selvemmin kuullaksensa niitä sanoja, joita läheisessä huoneessa lausuttiin.
— Minä puolestani pidän Magdalenan hoviin pääsemisen liian hätäisenä — lausui nyt eräs ääni, johon toinen heti vastasi:
— Se on tosi, hän on vielä lapsi, mutta hyvä lapsi…