— Minäkin olen tullut tänne puhumaan täyttä totta, ruhtinas; uskokaa minua, sillä muutoinpa en olisi tänne tullutkaan.
— Teidän kohtelunne saattaa minut epätoivoon…
— Minun kohteluni saattaa teidät, kuten toivon, järkeenne ja unohtamaan.
— Minut… voisinkohan eläessäni tulla teitä unohtamaan?
— Siinä tapauksessa ennustan teidän korkeudellenne lyhyttä elämää.
— Minä lemmin teitä, enkä voi unohtaa.
— Teidän tulee sekä täytyy; juuri tästä olen tullut tänne puhumaan kanssanne, teidän korkeutenne.
— Magdalena… tässä nimessä on ikäänkuin sulosointua, minä kerron sitä alituisesti… ei, älkäätte ruvetko taas laskemaan pilaa! Säälikäätte minua hiukan… sitä teiltä rukoilen! Mitä minä antaisinkaan, jos… voisin lukea sydämestänne!
— Te tulette saamaan sen tehdä, teidän korkeutenne.
— Jos voisin lukea teidän sydämestänne ja huomata sen vihdoin tulevan sykkimään vastarakkaudesta.