— Autuaallinen lepo tuntuu laskeuvan sieluuni! Älä ole peljästyksissäsi, armaani, näethän että menen pois!
Niin, mene ainiaaksi; mutta ennenkuin menet, oma Kustaa Mauriz'ini, salli pääni viivähtää rinnallasi, ja käteni kädessäsi, kas niin! Sua olen aina, aina lempinyt!
— Kuinka lahealta hiuksesi tuntuu poskeeni!
— Unesi toteutuu… kas tässä käsivarsieni ansa, ja tässä huuleni… juo mettä, juo… Ja nyt, hyvästi, lemmittyni, ijäti hyvästi!
KOLMASKYMMENESTOINEN LUKU.
— Tässä, teidän majesteettinne, ovat Yrjö Maunu Sprengtporten'in paperit.
— Ehrenström-hyväni (44), tepä olette onnistuneet oivallisesti ja paremmin kuin voin odottaakaan. En tietänyt oikein, mitä minun tuli ajatella, kun en kuullut teiltä niitäkään, en edes terveisiäkään.
— Minun täytyi olla suuresti varovainen; viestin lähettäminen, jopa ainoa sanakin, olisi voinut saattaa vaaranalaiseksi…
— Niin, niin, sehän on totta! Minulla oli monta syytä häntä epäillä (45) ja tässä on minulla todistuksia, — kuningas laski kätensä noille äsken vastaanottamillensa papereille, joita hän yhtä toisensa perään silmäili, samalla kuin Ehrenström kunniaa osoittavassa asemassa odotti hänen muita käskyjänsä. — Ehdoitus uuteen hallitusmuotoon Suomelle Hollannin mallin mukaan — jatkoi Kustaa-kuningas, — ja sen toteuttamiseksi pyyntö saada kaksi miljoonaa ruplaa eräästä pankista Suomessa. Eipä aivan hullusti mietitty, Sprengtporten-hyväni, eipä aivan hullusti! — ja ylenkatseellisella eljeellä heitti hän nuot lukemansa paperit eteensä pöydälle; — ja tässä keisarinnan armollinen suostumus. Foi de gentilhomme, nyt minulla on syytä… vihastuneen näköisenä keskeytti hän puheensa ja, tarkasti tähystellen Ehrenströmiä, kysyi hän vilkkaasti: — Noh, millä keinoin te onnistuitte?
— Alussa, teidän majesteettinne, en ollut laisinkaan huomaavinanikaan paroni Sprengtportenia, vaan pyrin niihin piireihin, joissa hän seurusteli ja joissa minä, toivoen teidän majesteettinne armollista anteeksiantamista, silloin tällöin rohkenin lausua muutamia vihollisia lauseita ruotsalaisesta hovista.