— Se on kreivitär Vrede.
Kuningas ei enää hymyillyt; vakaisella katsannolla kertoi hän kreivittären nimeä.
— Hänen kauttansa saa kreivi jokseenkin tarkat tiedot meidän hovimme suhteista, — jatkoi Liljensparre, samassa silmänräpäyksessä kuin kuningas viittasi häntä jatkamaan; — hänen saa kreivi tiedon jokaisesta lausutusta sanasta, jokaisesta kasvojen vivahduksestakin; etenkin taitane häntä erinomaisesti huvittaa teidän majesteettinne hankkeet sekä ne sanat, joita teidän majesteettinne suvaitsee lausua.
— Kreivitär-parka! — Hymyily ilmestyi jälleen Kustaa-kuninkaan huulille, — herra Rasumoffskyn lemmenhommat näyttävät vaan olevan hänen valtiollisten vehkeilemisiensä apuna.
— Rohkenen olla tässä asiassa samaa mielipidettä kuin teidän majesteettinnekin.
— Tuo kaunotar tulee täst'edes saamaan sangen vähän tahi sangen paljo kertomista, niin, saa nähdä, miten rupeaa käymään! Nyt minä käsitän ne molemmatkin juonet, joissa tuo arvoisa kreivi toimii: Vreden rouva tekee itsensä pienillä uutisilla hänelle mieluiseksi ja hän taas puolestansa tekee itsensä mieluiseksi Katarina-keisarinnalle.
— Melkein niin, teidän majesteettinne, mutta tähän tulee lisäksi vielä muutakin.
— Suokaahan kuullani, Liljensparre-hyväni.
— Kreivi Rasumoffsky viettää hauskaa kotielämää ja on miellyttävä isäntä sekä on avannut ovensa ja kukkaronsa tyytymättömille aateliston joukossa.
— Sen tiedän, — lausui kuningas, jonka silmät säkenöi suuttumuksesta, — mitä muuta lähtee tuon venäläisen ministerin asunnosta?