NELJÄSKYMMENESKOLMAS LUKU.
— Epämääräisiä lupauksia, makeoita miellittelysanoja; mutta joku sellainenkin sana, jonka tulee ottaa huomioonkin… Niin, parasta on tallentaa kaikki hänen kirjeensä, — sanoi kuningas eräänä toukokuun päivänä, vuonna 1791, paroni Armfelt'ille, joka taaskin kohdeltuna tuolla entisellä ystävyydellä, auttoi kuningasta lukemaan joitakuita Katharina-keisarinnalta tulleita kirjeitä, joita Kustaa-kuningas ennen Aacheniin matkustamistansa halusi järjestää ja tallentaa. — Kas tässä on hän kirjoittanut jotakin ranskalaisista oloista… niin, Parisista tulevat uutiset muuttuvat yhä peloittavimmiksi.
— Todellinen murhenäytelmä, teidän majesteettinne, johon historiasta saa etsimällä etsiä vastakohtia.
— Mutta jota voivat ruveta seuraamaan, — vastasi Kustaa-kuningas, jonka sääliminen noiden ranskalaisten Bourbonein kohtaloa ei ainoastansa ilmaantunut ystävyyden osoituksissa ja turvapaikan tarjoamisessa, vaan hän oli myöskin ensimäinen Europan ruhtinoista, joka oli tarjonnut sotajoukkonsa ja laivastonsa Ludvig XVI:sta valtaistuimen ylläpitämiseksi.
- Minä olen Axel Fersen'iltä, — lisäsi kuningas, vaijettuaan hetkisen ajatuksiinsa vaipuneena, — saanut tiedon, että Ludvig-kuningas aikoo puolisoinensa salaisesti lähteä Ranskasta. Niin, pako on nyt minun mielestäni heidän ainoa pelastuksensa, ja sitte täytyy ulkomaalainen apu tulla väliin, palauttamaan järjestystä. Mikä minulle tässä asiassa on tuottanut suurta iloa, on Katharina-keisarinnan tarjoamat sotajoukot ja rahat Ranskan palvelukseen käytettäväksi. Niin, luulenpa tässä asiassa onnistuneeni herättää keisarinnan erinomaista sääliväisyyttä.
— Epäilemättä, teidän majesteettinne! Kreivi Stackelberg on lukenut minulle otteen eräästä Zouboff'in kirjoittamasta kirjeestä, jonka milt'ei sanasta sanaan luulen muistavani, ja muun muassa kirjoittaa hän melkein näin: Tätä nykyä vannoo meidän hallitsijattaremme ainoastaan Ruotsin kuninkaan nimessä, ja hän kertoo meille satoja kertoja päivässä, että sittekun kuningas on alkanut ajatella samoin kuin hänkin Ranskan olosuhteista, tulee asiat menemään hänen toivonsa mukaan, — ja että oli olemassa ruhtinas, joka ei ainoastansa kyennyt tekemään suurta ja laveaa suunnitelmaa, vaan oli myöskin varustettuna niillä ominaisuuksilla, joita tämän toteuttamiseen tarvitaan, sekä että kuningas tulisi olemaan hänen ritarinsa, jonka edestä hän mitä hartaimmin tulisi rukoilemaan ja pitämään mitä tehokkaimpia neuvoja sekä toimia, tämän pääsemiseksi tarkoitustensa perille.
Kuningas hymyili: — Kohteliaasti sanottu, lausui hän, — niin, keisarinna kentiesi tuhlaa kohteliaisia sanoja ja lupauksia; mutta näiden viimeksimainittujen toteuttaminen… foi de gentilhomme, miten on hän täyttänyt Verälän rauhanteossa antamansa lupaukset apuvaroista? Minä tahdon kuitenkin pitää Stackelbergiä kireällä, kunnes kaikesta tästä jotakin syntyy! Mutta kaikessa tapauksessa ei keisarinnan Norjaa koskeva ehdoitus ole hyleksittävä, ja minä myönnän maanalojen voittamisen Norjan puolelta olevan meille tärkeimpiä sekä hyödyllisimpiä kuin kaikki Suomen kalliot, Viipurikin siihen luettuna, niin kauan kuin Venäjällä tulee olemaan jalankaan levyinen maanala Itämeren rannikolla sekä laivasto; silloin on vähästä arvosta, onko Ruotsilla Suomessa joitakuita korpia enemmän tahi vähemmän. Mutta minä tulen kuitenkin yhä vaatimaan Savonlinnan sekä Korkeakosken meille luovuttamista ja tarjoamaan ruotsalainen Karjala väliksi… Niin, miten Katharina-keisarinna käänteleikse ja väänteleiksekin, tulen kuitenkin pian ottamaan selon, mitä hänen kilpensä alla piilee.
— Mitä avunantoon tulee, luulen hänen majesteettinsa tulevan täyttämään kaikki, mitä teidän majesteettinne…
— Niin, sen saamme nähdä! Nyt matkustan minä kuitenkin heti Aachen'iin; sieltä tahdon lähteä kohtaamaan Ludvig-kuningasta ja Maria Antoinettea Montmédyyn, johon he aikovat mennä ja jossa saamme suullisesti sopia keskenämme parhaasta tavasta heidän jälleen asettamisesta entiseen valtaansa.
Kuninkaan kasvot loistivat toivosta sekä luottamuksesta. Hänen arkuutensa yksivaltaisuudesta sekä kunnianhimonsa ja nuot lupaavat toiveet äärettömistä rahallisista eduista olivat ne monet vaikuttimet tuohon intoon, jolla hän sekaantui päivän tapahtumiin ja niihin tuleviin seikkailuihin, joita nämät puolueriidoista levottomat ajat voivat tuoda mukanansa.