— Jäättekö te sinne ylös seisomaan, herra hovimarsalkka, vai a'iotteko tulla minua vastaanottamaan? — kysäsi ranskaksi kreivi Kageneck, joka, noustuaan ylös puoliväliin portaita, nyt pysähtyi ja katseli ympärillensä ylpeillä silmäyksillä.
— Olenhan minä tullutkin, teidän ylhäisyytenne, vastasi hovimaarsalkka kylmäkiskoisesti.
Muutamat hoviherrat selittivät nyt, että olisi aivan vastoin hovitapoja, jos hovimarsalkka astuisi enemmän kuin kaksi porrasta alaspäin.
Synkillä kasvoilla astui kreivi sitte ylöspäin luomatta silmäystäkään häntä seuraavaan hovimaarsalkkaan. Täten menivät he vahtipalvelusta tekevien upseerein ohitse, jotka ranskalaiseen tapaan pitivät valtansa merkkinä kädessänsä pientä, mustaa sauvaa valkoisella, norsunluusta tehdyllä nupilla, jonka jälkeen lähettiläs sekä häntä seuraavat herrat suorastansa vietiin kuninkaan makuuhuoneesen.
Paroni Ehrenkrona liittyi kuninkaan luokse meneviin herroihin jotka muodostaen jonkinmoisen tableau vivant'in, olivat asettuneet somiin ryhmiin Kustaa III:n ympärille, joka, istuen eräällä vuoteensa edessä olevalla istuinsijalla, hattu päässänsä, hymyillen viittasi kädellänsä ministerille. Imartelevilla sanoilla lausui nyt tämä hovinsa tervehdyksen sekä oman jäähyväispuheensa. Tuolla hienolla ja sivistyneellä tavalla, joka oli omituista tälle kuninkaalle, vastasi hän siihen mitä kohteliaimmin, ja tervehtimässä käynti oli lopussa, jolloin syvään kumarteleva ministeri poistui.
Kustaa-kuningas seisoi nyt keskellä huonetta, pää pystyssä, samalla kun hänen suuret vilkkaat silmänsä tähystelivät noita ko'olla olevia hoviherroja.
— Kreivi Kageneck oli huonolla tuulella, luulen ma, lausui hän; sitä pahempi hänelle itsellensä! Kunniani nimessä! — Vaativilta ihmisiltä puolustan mielelläni oikeuksiani. — Hän oli vaiti hetkisen, hänen vilkkaat, liikkuvaiset kasvonsa muuttuivat hymyileviksi ja hän lisäsi: — Niin, mitä herrat sanovat, jos menisimme Kiinaan murkinoimaan? — Kustaa-kuninkaan silmät vilkuivat taaskin ympäris, ja mihin hänen silmäyksensä vaan sattui, näki hän ainoastansa kumartavia ja hymyileviä hoviherroja.
— Ehrenkrona-hyväni, lausui hän taaskin, viitaten hovi-tallimestaria luoksensa, kertokaa meille millä tuulella herra de Kageneck jättää meidät. Antakaa meidän myöskin heti tietää hänen lähtönsä. Sitä ennen, paroni, emme a'io murkinoida.
Ystävällisesti nyökäten kääntyi nyt Kustaa-kuningas hänestä, jonka jälkeen hovi-tallimestari meni pois täyttämään tehtävää, jonka kuningas oli antanut hänen toimeksensa.
Kreivi Kageneck meni juuri silloin kuningattaren huoneesta, kun Ehrenkrona hänet kohtasi. Itävaltalainen ministeri oli nyt sekä kuningattaren että kuninkaankin hovimaarsalkan seuraamana, jotka kumpikin tuppasivat käymään toisensa oikealla puolella.