— Kaarlo-veljeni mieli on aina palanut johonkin kruunuun… muistanpa vielä, kuinka, hän lapsena aina unesta herättyään kertoi minulle olleensa kantavinaan kultakruunua päässänsä tahi olleensa olevinaan kuningas, ynnä muuta sellaista; mutta mitäs, kun hän nyt vielä hereillänsäkin ollen uneksii… sellaiset ovat vaarallisia haaveiluja ruhtinaalle, nuoremmalle pojalle, jonka vanhempi veli on hallitseva kuningas, kenen pojalle vallanperimys kerta tulee jäämään.
Kuningas vaikeni, ja poliisimestari lausui jälleen, katseltuansa hetkisen kuningasta läpitunkevilla silmäyksillänsä:
— Tuo lapsellinen uneksuminen ilmautuu vielä lapsellisissa leikeissä. Voisinpa kertoa niistä jonkun osan, jos ei teidän majesteetillanne ole liian kiireellistä toimitettavaa.
— Puhu, käski kuningas, tähystellen vilkkailla silmillänsä poliisimestarin liikkumattomia, kylmiä ja tyyniä kasvoja.
— Ulfvenklou luuloittelee omaavansa kaikenlaisia salaisia tietoja ja taitoja; hän esiintyykin mieluummin ennustajana. Selvää on että hänellä sentähden on sanktuarionsa (kaikkein pyhimpänsä) ja sinne kutsui hän äskettäin herttuan. Sittekuin hänen kuninkaallinen korkeutensa oli taipunut muutamiin temppuihin, sanoi Ulfvenklou olevansa yliluonnollisen hengen valtaamana, ja että tämä hänessä nyt vaikutti, toimi sekä puhui. Jonkinmoisessa hurmaustilassa valeli hän sitte herttuan päälaelle pyhää öljyä ja voiteli hänet Ruotsin sekä Norjan kuninkaaksi.
Kuningas punastui hieman.
— Norjan, kertoi hän; tämän maan, jota hän itse salaisuudessa halusi saada valtaansa, oltiin rohjettu jonkinlaisessa mielettömyydessä sanoa herttuan joskus tulevan omistamaan; tämän maan ja Ruotsin — hillitty kiukku alkoi kuohua Kustaa-kuninkaan suonissa, ja lisäämättä sanaakaan viittasi hän Liljensparrea jatkamaan.
— Pelkäänpä kertomukseni tuntuvan teidän majesteetistanne liian vastenmieliseltä.
— Etpä uskoisi minua, jos sanoisin sen olevan mitä hauskinta laatua, mutta minä huomaan sinun pitäväsi minulle hyödyllisenä, että saan tietoa tuosta leikistä sen tärkeimpine sivuseikkoinensa ja minä olen sinulle kiitollinen valppaudestasi ja innostasi; — keveällä huokauksella jatkoi kuningas: kerro siis, Liljensparre-hyväni!
— Voitelun jälkeen esitteli nyt Ulfvenklou herttualle muutamia kirjallisia ehtoja, joiden alle tämä piirsi nimensä.