"Sisar hyvä, älä meidän tähtemme rupee vaivaa näkemään", lausui rouvista toinen, joka ei vielä ollut nukkunut.
"Tuki suus' ja nuku yöllä, kas niin tekee muut ihmiset", keskeytti hänen emäntänsä, "äläkä huoli kuunnella toisten emännys-murheita; ja nyt — hyvää yötä."
Vaikitetut ja matkasta väsyneet, nukkuivat vieraat vähittäin. Myöhään aamulla herättyänsä löysivät emäntänsä hiljaa hiivistelemässä aamiais pöydän luona toisessa suojassa. Jo ennen auringon nouseman oli hän antanut teurastaa, paistaa ja leipoa. Sen ajan tapainen suurus oli valmis. Kukkurapäinen vati höyryviä paistinkaloja oli pöydän keskellä. Neljässä eri vadissa pöydän kulmilla, lohta keitettynä, suolattuna, savustettuna ja paistettuna. Pöydän yhdessä päässä paistettu porsas persiljaa suussa ja korvissa, peuran paisti toisessa ja kaksi viilipyttyä valkoisimmasta puu-laista keltainen kerma hohtava kuin pilvet kesäsillä taivaalla. Pyreilevää olutta kirkkaissa hopeapikareissa, jotka kylmästä utuisina näyttivät vieraita odottavan.
Ilomielisenä hymyili eukko vieraillensa, kumarrellen ja sydämellisesti kiittäen heitä ystävällisestä käynnistänsä. Sitte vaati hän heitä syömään kaikkia ruokia niin runsaasti, että viimein todenperäisen rupesivat pahoin voimaan. Siitäpä eukko säikähtyneeksi ja vaati heidän juomaan suuren lasin jernestestamentti viinaa, mummon ainoa lääke kaikissa tapauksissa.
Seuraavana päivänä lähtivät rouvat terveinä ja iloisina matkaansa, hyvillä mielin kestitsemisestä ja yhtä paljon että pääsivät siitä.
7.
Perheen turva.
Eräänä kesäpäivänä oli Oulun maaherra, kenraali Carpelan työhuoneessansa kansselissa, jossa kirjoitti avoimen ikkunan ääressä. Sen saman kohdalla oli asetettu hoikat tikapuut katon nojalla. Tämä suuri pytinki oli laamanni Holmbergin. Maaherran-viraston suojat olivat toisessa kerrassa.
Kaupunkiin oli tullut mies Kuusamosta, noin 50 vuotinen, ruma, päivettynyt ja laiha raskaasta työstä, näljästä ja murheesta. Tervaisissa rääpäleissä ja avojaloin oli poloinen varhain aamusta seisonut odottaen maaherratalon vastaisessa porstuassa. Raskaita huokauksia nousi hänen raskautetusta sydämestänsä kenenkään niitä kuulematta, kunnes eräs koulusta tuleva lapsi häneltä kysyi, mitä tahtoisi.
Murheenalainen mies vastasi: onkos korkia konsistoriumi itse kotona?