Uhkaavien onnettomuuksien varjot laajenivat romaanin kauniin sankarittaren ympärillä; jokaisella sivulla vilisi hienoja vihjauksia lähenevästä vaarallisesta käänteestä. Huulet raollaan, silmät laajenneina ja nopeasti hengittäen Jennet oli äärettömässä jännityksessä tietääkseen muodikkaan julmuuden ihastuttavan uhrin kohtalon. Ovi aukeni; mutta hän oli liiaksi vaipunut kertomukseensa edes säpsähtääkseen. Neiti Sand ei nähnyt mitään syyntuntoista punehdusta eikä kuullut mitään pelon parahdusta. Rikollinen katsahti ylös uneksivin silmin ja jäi yhä lattialle istumaan.
"Neiti Fowler, tämä on julkein harkitun uhman teko, mitä olen koskaan nähnyt!"
Vähitellen ja hämärästi Jennet-rukka alkoi käsittää oikean asemansa. Vainottu sankaritar, uhkeat kukkaset, silkit ja jalokivet olivat vain varjoja ja unta. Mutta siinä hänen edessään seisoi neiti Sand ankarana todellisuutena; ja hän muisti olevansa Pyhän Annan opistossa ja rikkoneensa yhden sen tärkeimmistä säännöistä.
14. luku.
Lisätodistus.
Kun rouva Mayfield tuli omasta huoneestaan rauhallisen lepohetken jälkeen, hänet kohtasivat neiti Sand ja vieläkin hämmästynyt Jennet.
"Mikä nyt on?" kysyi opiston johtajatar hiukkasen ärtyisästi. "Emmekö saa viettää edes levollista sunnuntaita?"
"Olen kovin pahoillani, että häiritsen", sanoi neiti Sand juron kohteliaasti, "mutta minun täytyy pyytää teitä heti tulemaan neiti Fowlerin huoneeseen. Tapasin hänet lattialla istumassa ja lukemassa erästä kaikkein julkeimmista romaaneista, mitä koskaan on kirjoitettu. On parasta oitis tutkia hänen kirstunsa; hänellä on epäilemättä oikea kokoelma häijyjä kirjoja."
"Mikä oli romaanin nimi?" kysyi rouva Mayfield.
Neiti Sand mainitsi sen, ja johtajatar ilmeisesti säpsähti ja kauhistui.