"Toitko sen kirjan kotoasi?" kysyi hän kääntyen terävästi Jennetiin.
"En", vastasi tyttö; "minä löysin sen tänä iltapäivänä pukeumapöytäni laatikosta. Mutta en tiedä, miten se sinne oli joutunut."
Neiti Sand keikautti päätänsä ja murahti epäilevästi. Rouva Mayfield näytti kovin tuskastuneelta; Jennetin sävy oli niin omituinen ja hänen kertomuksensa niin uskomaton, että useimmat ihmiset, jotka eivät häntä hyvin tunteneet, olisivat häntä epäilleet.
"Tuo kuulostaa hyvin uskomattomalta, neiti Fowler", sanoi johtajatar ankarasti. "Ole hyvä ja anna avaimesi minulle."
Tyttö totteli äänettömänä käskyä, ja rouva Mayfield suuntasi askeleensa rikollisen huoneeseen neiti Sandin seuratessa pitäen Jennetiä lujasti käsivarresta.
Kolme isoa, mustalla nahalla peitettyä ja omistajiensa nimikirjaimilla varustettua pukuvasua oli asetettuina seinää vasten. Näyttäen vielä tavattoman ankaralta rouva Mayfield pysähtyi sen vasun eteen, mikä oli merkitty alkukirjaimilla J. F., valitsi avaimen pienestä nipusta ja kohotti kannen.
Kaikki Fowlerin lapset olivat opetetut harrastamaan siisteyttä ja järjestystä, ja ne vaatekappaleet, joita ei joka päivä tarvittu, olivat käärityt niin huolellisesti, että se olisi miellyttänyt vaativaisintakin silmää. Rouva Mayfield kumartui nostamaan pienen, mytyn talvivaatteita, ja sen alta tuli heti esille toinen koreakansinen kahden shillingin romaani.
"Sitä minä ajattelinkin", sanoi neiti Sand mielissään. "Tietysti samalta tekijältä?"
"Niin on", vastasi rouva Mayfield vilkaistuaan nimilehteen. Sitten hän kääntyi Jennetiin, katsoi häneen vakavasti ja kysyi hyvin tyynellä äänellä:
"Onko sinulla mitään muita romaaneja kätkettyinä kirstuusi tai muualle?"