"Älä viivy kauaa", pyysi Hilary. "Tee ja voikorput jäähtyvät kovin pian. Ehkä on parasta, että minä tulen mukaasi."
"Käy istumaan, Hilary, äläkä yhtäpäätä haasta", sanoi herra Fowler tavallista ankarammalla äänellä. Katherine loi häneen kiitollisen katseen ja Jennetin helpotuksenhuokaus voitiin seivästi kuulla. Hilary alkoi käydä liian ärsyttäväksi heille kaikille.
Hitain askelin Jennet nousi tuttuja portaita omaan, vanhaan kammioonsa ja kiirehti sulkemaan oven siellä rauhassa itkeäkseen. Hän kaipasi äitinsä tervehdystä enemmän kuin sanoilla saattoi ilmaista; ja hänen sydäntään rasitti ajatus murheellisesta huomispäivästä. Ei ollut mikään helppo asia seisoa täti Judithin kuolinvuoteen ääressä kuuntelemassa hänen viimeisiä sanojaan, ja tytön herkkä sielu kavahti tätä koetusta.
Kuitenkin hän kiitti Jumalaa siitä, että koti oli vielä koti, ja tyynnytteli itseään toivolla, että äiti pian palaisi ja että kaikki taas kerran sujuisi entiseen tapaansa. Sitten hän riisuen nopeasti päällysvaatteensa kuivasi kyyneleensä ja riensi takaisin alhaalla odottavien luo.
"Tuntuupa hyvältä, kun olet jälleen luonamme", sanoi Katherine alkaen täyttää teekuppeja. "Ja aika terveeltä sinä näytät, — Jennet. Melkein pelkäsimme, että Lontoon ilma ei sinulle sopisi, ja äitiä aina huolestutti ajatus, että ehkä opiskelisit liian uutterasti. Mutta mikään ei näy sinua vahingoittaneen."
"Minä voin oikein hyvin, Kathie", vastasi Jennet, "ja aloin todella pitää opistosta. Mutta tiedättehän, että oli aikoja, jolloin minua vaivasi ankara koti-ikävä."
He menivät aikaisin levolle sinä iltana, ja Katherine varoitti Jennetiä valvomasta matkalaukkujensa purkamisessa.
"Sinun tulisi saada nukkua runsaasti tänä yönä", sanoi hän; "minun täytyy herättää sinut aikaisin aamulla. Parasta, että käytät matkapukuasi ja jätät minun tehtäväkseni ottaa tavarat ulos kirstustasi."
"Miksi sinä vaivautuisit minun tavaroitteni tähden, Kathie?" kysyi Jennet. "Minä tulen kotiin nähtyäni täti Judithin. Minun ei odoteta viipyvän hänen talossaan."
"Pelkään, että sitä odotetaan, rakas sisar, ja sinun läsnäolosi tuottaa äidille mitä suurinta lohdutusta. Hän sanoo, että täti Judith on laskenut hetkiä sinun palaamiseesi, ja ikävöi sinua luokseen. Jennet-rukka, toivoisin voivani lähteä sinun asemestasi."